Kuuntelemisen oppitunti

Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos miehillä olisi samanlainen vapaus ilmaista tunteitaan kuin naisilla? Oletteko te koskaan miettineet, millainen maailma olisi, jos naisilla olisi samanlainan oikeus tulla kuulluiksi kuin miehillä?

Minä mietin sitä päivittäin.

Mietin erityisesti luokkahuonetta, niitä nuoria, joista tulee meidän tulevaisuutemme yhteiskunta. He rakentavat sen. Mutta onko mikään muuttunut?

Luokassa puhuu yhä useimmiten juuri poika, eikä hän tee sitä puheenvuoroa viittaamalla pyytämällä. Se hiljainen viittaava tyttö joutuu pysymään hiljaa, koska hän on kiltisti, eikä häntä tarvitse oikaista. Pojat saavat huomiota lähinnä vaatimalla oikaisemista, tekemällä rikkeitä ja koettelemalla rajoja. Äijätoimilla. Jos kuitenkin syntyy keskustelu, tulevat useimmat puheenvuorot lopulta tytöiltä. Pojilta tuntuu puuttuvan joko kyky tai uskallus ääntää sitä, mitä he ajattelevat. Ei ole lainkaan tavatonta, että erittäin mielenkiintoisia ajatuksia aineeseen kirjoittanut oppilas saattaa pitää ajatuksiaan aivan kelvottomina, jopa typerinä.

Jos ajattelen, ja usein ajattelen, meidän velvollisuuksiamme kasvattajina – enkä puhu nyt opettajista tai kasvattajista, kaikenkarvaisista pedagogeista vaan meistä kaikista ihmisistä, jotka olemme tekemisissä sekä lapsien että nuorten kanssa joka päivä – olen sitä mieltä, että meidän tärkein tehtävämme on kuunnella, mitä heillä on sanottavaa. Se on tärkeää. Ajatukset eivät välttämättä ole samoja, tunteet eivät välttämättä kumpua meille tärkeistä asioista, (vaikka usein kyllä kumpuavat, eivät ihmiset kokonaan muutu kasvaessaan isommiksi) mutta ne muodostavat heidän maailmansa.

Olen aiemminkin puhunut ilmaisun erilaisuudesta arviossani Marjo Heiskasen Idiootin valinta -romaanista. Huomaan luokassa toimiessani, että suurin ero minun ja oppilaideni välillä on juuri ilmaisun tapa. Heillä ei vielä ole samanlaista mahdollisuutta vaihdella rekisteriä leikillisestä puhekieliseen ja siitä eteenpäin viralliseen. Heidän ajatuksensa kompastuvat siis siihen, että he eivät saa kuulijaa uskomaan olevansa tosissaan. Vain kieli on heidän esteensä. Tämä ongelma tuntuu erityisesti hankaloittavan poikien elämää. Eikä ihme, välitunneilla, käytävissä, kaupungilla poikien olemisen tavan on sovittava erilaiseen joukkokulttuuriin kuin tyttöjen. Syvälliset keskustelut ja asioiden pohtiminen monista eri näkökulmista ilman kilpailuasetelmaa ja fyysisen riidan mahdollisuutta eivät vain kuulu äijäkulttuuriin, jota suurin osa pojista joutuu toteuttamaan pärjätäkseen.

Mutta minä näen ja kuuntelen.

Tässä Megafonin erittäin hyvä ja laaja-alainen, varsin teoreettinenkin, pohdinta miesliikkeen nimen käyttämisestä, sen todellisista päämääristä ja vaikutuksista todelliseen tasa-arvotaisteluun, joka tunnetaan myös nimellä feminismi. Minä haluaisin nähdä oikeaa miesasiaa, jotta nämä pojat kasvaisivat miehiksi, joiden ei tarvitse polkea pienempiensä oikeuksia tunteakseen olevansa tärkeitä. He ovat. Jos he oppisivat kuuntelemaan?

Jk. Jos joku vielä tässä ajassa ja paikassa haluaa puhua sukupuolineutraaliuden kautta ja puolesta, tarvitsee vain vilkaista, kuinka oppilaat luokkaan istuvat, kun saavat itse valita paikat. Toinen puoli luokkaa on tytöille, toinen pojille. Eikä se mikään ihme ole, kun osapuolien välille on melkein mahdotonta muodostaa kunnollista keskustelua. Ilmaisun tavat ovat liian erilaiset, odotukset myös.

20 responses to “Kuuntelemisen oppitunti

  1. Olen ajatellut samaa monet kerrat. Ja tullut samaan tulokseen: me kasvattajat, opet ja muut, emme jaksa kuunnella tarpeeksi. Poikien kanssa pitää opettajan puhua erityisesti. Ja poikia pitää ikään kuin silittää, niitä pitää kehua paljon enemmän kuin tyttöjä. Pojilta pitää opettajan pyytää apua jonkun naulan lyömiseen tai ruuvin kiertämiseen tai johonkin vastaavaan monimutkaiseen ongelmaan. Joskus on hyvä mennä seuraamaan niitten jalkapallopeliä tai muuta urheilusuoritusta.

    Kyllä ne pojatkin vähitellen oppivat ilmaisemaan itseään, meillä aikuisilla pitää vain olla kärsivällisyyttä.

  2. On vaikea jaksaa kuunnella, kun kuunneltavia on niin monta ja kun keskustelunaloitukset tulevat usein niin negatiivisessa muodossa. Villitkin pojat haluavat silti mielellään auttaa ja siksi tuo ohjeesi mutterien vääntämisestä on hyvä; en usko, että yhtäkään todellista pahaa ja ilkeää nuorta on olemassakaan. Mutta tilanteet saattavat helposti loksahtaa sellaisille urille, että ihanistakin nuorista tulee kuuntelemisen puutteessa katkeria, eivätkä he osaa enää uskoa omaan arvoonsa, ajatuksiensa merkityksellisyyteen – ja etenkään siihen, että olisi joku, joka välittäisi ja oikeasti haluaisi kuunnella. Sitä kai kuka tahansa meistä lopulta vain kaipaa.

    Eikö poikia silitetä tarpeeksi? Ja kuka saa silittää poikaa? Puhun nyt metaforisesti, mutta tietenkin totuus on myös se, että nuoria poikia ei varmaan kukaan silitä. Tytöt saavat silittää toisiaan ja niin tekevätkin, käytävät ovat täynnä halailevia tyttöjä, mutta pojat lähinnä töytäilevät toisiaan vasten. Ja mistä asioista pojat saavat puhua? Saan välillä aineissa niin kauniita vihjeitä siitä, mitä pinnan alla olisi, mutta se ei koskaan pääse pintaan asti.

  3. polarcontrol

    On sitä oikeaa miesasiaakin. Esimerkiksi täällä Myytinmurtaja vinkkaa:
    http://myytinmurtaja.blogspot.com/2010/11/miehen-mitalla.html

  4. Kiito Polarcontrol kommentistasi, mutta eikö tämä juuri ole sitä oikeaa miesasiaa? Niin kuin ehkä huomasit kävin jo aiemmin tänään kommentoimassa Myytinmurtajan blogia – ja tuo kunnollinen miesasia aukeaa varmaan parhaiten Katariina Mäkisen Miesliike nyt! -jutun lukemalla. Siihen linkki löytyy sekä minun jutustani että Myytinmurtajan kommenteista.

  5. polarcontrol

    juu, on on! Ja Katariinan tekstissä on paljon asiaa. En ollut nähnyt sun kommenttia Myyttiksen puolella kun kommentoin ihan linkkaamisen ilosta..

  6. polarcontrol

    Vielä tarkennuksena, mulla oli mielessä tämä mihin Katariina Mäkinenkin viittaa, et sellaiset miesten äänet, kuten tuon Timo Marttalan, harvemmin saa julkisuudessa kunnolla näkyvyyttä kun sitä miesliikkeen provosoivalle osalle annetaan. Jotain positiivistakin siis, jos tämä on nyt vähän muuttumassa!

  7. Ah, se voi olla, että kommenttini ei ollut vielä päässyt moderoinnin kynsistä, kun luit Myytinmurtajan jutun. Ja aina saa tietenkin linkata! Sehän on vaan kiva.

  8. Hyvä, kun tarkensit! Musta on aina hienoa, kun ne tavalliset, herkät, kunnon perheenisät avaa suunsa ja ottaa kannan. Etenkin se on hienoa, jos heitä vielä muutkin kuin minä kuuntelevat. On monia sellaisia asiantuntijoita, psykologeja, tutkijoita, avaruusnautteja ja ties minkä alueen taitajia, joiden lausunnoista näkee hyvin selkeästi heidän suhtautumisensa sosiologian ja ”miesasian” nimissä kouhottamisesta. Heidän mielipiteidensä sitä puolta ei vain koskaan suoraan sanota – tai sitten hekin arastelevat työntää päätänsä karhun suuhun.

    Täytyy sanoa, että rasittavimmat, henkisesti ja klikkaussormellisesti, kommentointitalkoot olen joutunut aina tekemään feminismi-sanan ihan näkyviin kirjoitettuani. Olen sitä ihmetellyt, että silloin, kun olen kirjoittanu mieskuvasta ja sen vääristymistä, ei kukaan itseään miesasiamieheksi tituleerannut ole erehtynyt kommentoimaan – ei ainakaan jatkaakseen keskustelua aloittamastani aiheesta. Oikeastaan on vaikuttanut siltä, että minua ja minun kauttani kaikkia maailman feministejä on yritetty saada kiinni jonkinlaisessa lapsellisessa derailing-hengessä ihan mistä tahansa inhimillisestä virheestä ja päälleni on syydetty jos jonkinmoisia syytöksiä ja haukkuja, joiden edessä tosielämässä kääntyisin poliisin puoleen.

    Mutta nimettömiä pikkuisia vastaan on helpointa käydä deletointinäppäimellä. Samoin toivoisin median toimivan. Vain meillä (heillä) on valtaa päättää, ketä kuunnellaan, eikä ole mitään syytä antaa enempää aikaa niille, jotka haluavat ja hakevat huomiota hyvin samalla tavoin kuin ne luokkahuoneen häiriköt.

  9. Vielä: harmillisinta on ehkä se, että nimitystä miesasia väärinkäyttämällä se on aikalailla kulutettu loppuun. Jos joku todella puhuu asiaa, hän on vain järjen ääni yleisessä mekkalassa, eikä varmaankaan onnistu saamaan minkäänlaista liikettä taakseen. On myös aika pelottavaa, millä tavoin historiasta tai ihan faktisista ruumiillisista eroista voidaan olla täysin tietämättömiä ihan päätäntävaltaisella tasolla. Minua kauhistutti erityisesti kaikenlaisen sukupuolisuusanalyysin korvaaminen sukupuolineutraaliuden vaatimuksella. Vastakkainasettelu ei ole mielestäni mielekästä, mutta faktojen tunnustaminen on. Jos miesten ympärileikkaus ja naisten ympärileikkaus todella lasketaan täysin samaksi asiaksi, täytyy puhuvan henkilön olla täysin tietämätön toimenpiteiden fyysisistä seuraamuksista. Se, että otettaisiin vakavasti myös miesten institutionaalisesta ja kulttuurisesti rakentuneet ongelmat, ei pitäisi entisestään heikentää heikommassa asemassa olevien naisten asioiden ajamista.

    Mutta siis: Hyvä Timo Marttala!

  10. Essi kyllä meillä nykyajan nuorilla miehillä on ollut koko elämämme ajan oikeus näyttää tunteemme (ehkä vihaa lukuunottamatta).
    Se miksi miehet eivät herkästi näytä kaikkia tunteita juklkisesti, johtunee enemmän biologiasta kuin kulttuurista.
    Se, että miehet ja naiset ovat erinlaisia tunnemaailmaltaan on vain hyväksyttävä faktaksi.

  11. Hieno kirjoitus!

    Mitä kommenttiketjun keskusteluun tulee, niin juuri tuo ”sukupuolineutraaliuden” vaatimus on huolestuttanut minuakin. Vaikka näennäisesti sukupuolineutraaliuden periaate onkin hyvä – siis vaikkapa kouluopetus on syytä suunnitella niin, että sekä tytöt että pojat saavat saman oppimäärän – niin sitä sanaa on kyllä ruvettu viime aikoina käyttämään pelkkänä lyömäaseena.

    Sukupuolineutraaliuden vaatimuksesta on tullut kurjaa pää pensaaseen -retoriikkaa. Sukupuolisorrosta ei saisi puhua, koska jollekin voi tulla paha mieli! Sukupuolisorto siis täytyy tehdä olemattomaksi: ei saa sanoa, että ketään tässä maassa tai missään muussakaan syrjittäisiin sukupuolensa tähden. Sitä sortoa ei saa nähdä, ei havaita.

    Äh!

  12. Mä epäröisin kyllä tuoda puheeseen biologiaa. Mistä tiedät, Tomi, ettei kyse ole ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta? En usko, että biologiset erot ovat niin selkeitä, eikä empiirinen kokemukseni miesten ja poikien parissa ole näyttänyt väittämääsi toteen. On erilaisia yksilöitä, kyllä. Toiset ovat herkempiä tunnemyrskyille – usein juuri ne hiljaiset tytöt ja pojat. Siksi he ovat hiljaa ja tarkkailevat, agonisoivat sitten kotona siitä, mitä tapahtui, mitä tunsivat.

    Mielestäni teet Tomi hallaa miehille, jotka ovat herkkiä, kun sanot, että faktisesti ”biologisesti” heitä ei ole olemassa. Miksi tehdä heidän oloaan kurjemmaksi kuin se jo on? He eivät siis ole mielestäsi normaaleja miehiä? No, siltä heistä varmasti tässä kulttuurissa ja äijäilymentaliteetissa jo tuntuu.

  13. Essi en sanonut, että herkkiä miehiä ei ole olemassa.
    Itse asiassa uskon vakaasti miesten olevan paljon naisia herkempiä.
    Miesten tavat käsitellä tunteitaan ovat vain erinlaiset, me suremme yksinämme, näytämme ilomme ja onnemme usein heikommin kuin naiset.
    Ulkoisista ilmeistä ei voi päätellä sisäisten myrskyjen kokoa.

  14. Tomi: Voi voi. Menet äärilaidasta toiseen.

    Miten olisi, jos vaan uskottaisiin, että ihmiset ovat kaikki erilaisia, ihan omia yksilöitään? Kulttuurimme on meidät koulinut siihen, kuinka paljon tunteitamme missäkin tilanteessa näytämme ja kuinka hyvin osaamme, ja saamme, niistä puhua. ”Pojat on poikia” -mentaliteetti vahingoittaa sekä herkkiä poikia että tyttöjä, jotka eivät ole herkkiä ja hiljaisia, sillä heidän olemassaolonsa kyseenalaistuu ja heidän toimintansa näyttäytyy sukupuolen puitteissa vääränlaisena.

    En oikein ymmärrä, millä perusteella sanot, että kyse on on ”biologisesta tosiseikasta”. Minun on myöskään vaikea nähdä, kuinka olisi keskustelun kannalta, ja siis mies- ja naiskuvan vapauttamisen kannalta, hyödyllistä esittää täysin perusteettomia vastakkainasetteluita, kuten ”miehet ovat paljon herkempiä kuin naiset”. Havaittavan erilaisuuden voi ja on hyväkin tunnustaa, ja herkkyyttä ihan varmasti ruokkii juuri kyvyttömyys ilmaista sitä ja tunteitaan, mutta onko viisasta määritellä kokonaista sukupuolta (ja samalla pyrkiä vastakkainasettelun kautta määrittelemään sitä toistakin)?

    Toistan yhä edelleen kysymykseni: Mistä tiedät, Tomi, ettei kyse ole ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta?

  15. Myytinmurtaja: Kiitos.

    Jos oppilaisiin pitäisi suhtautua sukupuolineutraalisti, aika nopeasti saisi huomata karahtavansa kiville monessakin mielessä. Sukupuoli määrittää meitä hyvin paljon, paljon enemmän kuin olisi sopivaa sukupuolineutraaliuden lipun alla. Kaikki ei ole jaettavissa tasan ja sillä selvä. Joissain asioissa joutuu oikeasti murentamaan leivän.

  16. Essi:”Mistä tiedät, Tomi, ettei kyse ole ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta?”

    Siitä, että kaikissa tunnetuissa kulttuureissa miesten ja naisten käyttäytyminen ja roolit ovat hyvin samanlaisia. Näin on ollut koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan.

  17. Tomi: Päättelyketjusi ei ole aivan aukoton. Koska miehet ovat aina olleet vallassa = miehet ovat herkempiä kuin naiset = miehet eivät vain halua näyttää sitä.

    Yhä edelleenkään et voi tietää, onko kysymys tunteiden näyttämisessä kulttuurin vai biologian vai jonkun muun vaihtelevan elementin vaikutuksesta. Itse veikkaisin ensimmäistä ihan sillä näkemyksellä, että miehen rooli on kovasti muuttumassa. Se on jo muuttunut järisyttävän paljon vaikkapa vain 80-luvusta, jolloin perheensä kanssa aikaa viettävä ja lapsiaan hoitava isä sai kuulla alentuvasti olevansa pehmoisä ja siis väärissä töissä (Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi). Samalla tavalla se käyttäytymisen ja roolien jäykkyys, joka on kohdistunut naisiin, on monin osin jo murtunut.

    Jos kyse oli biologiasta, miten käyttäytymismallit ja roolit saattoivat muuttua? Miten ne pystyttiin uudelleen jakamaan?

    Ainakin minä tunnen myös miehiä, joiden ei ole vaikea näyttää tunteitaan ja herkkyyttään – ja myös miehiä, jotka haluavat huolehtia lapsistaan ja hoivata heitä aivan yhtä paljon kuin heidän puolisonsakin. Se siitä roolijaottelusta. Ja siitä olen muuten todella iloinen.

    Olen yhä sitä mieltä, että kokonaisen sukupuolen yli pyyhkäiseviä yleistyksiä herkkyydestä tai mistään muustakaan pitäisi välttää, ihan lähinnä niiden naurettavuuden vuoksi.

  18. Mikko Särelä Vauvan kanssa kertoo oman kokemuksensa vauva-arjesta ja murentaa omalta osaltaan sekä isämyyttiä, äitimyyttiä että biologista hoivavietin myyttiä. Menkää lukemaan, jos ette ole jo!

  19. Hyviä huomioita! Toivoakseni tulevaisuuden miehenalut saavat tunteitaan näyttää aivan eri tavalla kuin aiemmat miessukupolvet. Tänään mieltäni ilahdutti HS Teemassa haastateltu 14-vuotias Valtteri, joka kertoi, että hänen kaveriporukassaan ei pidetä mitenkään outona, että poika itkee muiden nähden: näin ne tunneilmaisun sukupuoliset rajat ovat (toivottavasti) katoamassa!

    Et kai muuten ”sukupuolineutraaliuden puolesta puhumista” vastuessasi tarkoittanut sitä, ettei saisi pyrkiä siihen, että joku päivä lapset (ja aikuisetkin) eivät joutuisi ”automaattisesti” noudattamaan sukupuolelle ”luonteenomaisiksi” katsottuja käyttäytymismalleja, vaan saisivat toimia ihan yksilöllisesti, ilman esim. vertaisryhmien painostusta? Luultavimmin et🙂 mutta sanasi saattoi tulkita kahdella eri tavalla.

  20. Mahtava kuulla Valtterin kaltaisten nuorten kokemuksia!

    Ja Eino, en tosiaankaan tarkoittanut, että vastustaisin sterotyyppisistä mies- ja naiskuvista vapautumista! Mutta sukupuolisuudesta, sukupuolista ja niiden rajoitteista on voitava keskustella – siksipä emme voi pyrkiä puheessamme täydelliseen sukupuolineutraaliuteen. Esimerkkinä eduskunnassa ehdotettu (Katariina Mäkisen jutun mukaan) sukupuolineutraali keskustelu esimerkiksi ympärileikkaustapauksista, siis niin, että uhrin sukupuolta ei saisi erikseen mainita tai edes kirjata tutkimuksiin/kirjanpitoon. Meidänhän on voitava puhua siitä, mitä ne stereotypiat ovat, koska olemme ne niin taitavasti sisäistäneet, eivätkä ne itsestään raukea. Se on ainoa tapa vapautua käyttäytymismallien odotusarvoista.

    Hyvä, että kiinnitit huomioni sanamuotoihin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s