Avainsana-arkisto: Viikon sitaatti

Sota ja meri

Tällä kertaa viikon sitaatiksi on luvassa ote kirjailijan omista sanoista, joilla hän kesäsateen ropsiessa ikkunaan kuvaili hillitöntä ja vuosikausien arkistojen romppaamista vaatinutta teostaan Me Hukkuneet. Kun miehet lähtevät merille, naiset jäävät maihin, eivätkä voi koskaan olla varmoja, palaavatko heidän miehensä, veljensä ja isänsä. Näin kirjailija kuvaili Marstalin pikkukylän elämää:

”It was like the town was in a permanent war. But they were in war with the sea.”

Carsten Jensen: Me hukkuneet (WSOY 2009. Alkukielellä: We the Drowned)

Voimaverbejä!

”Tästä puuttuu voimaverbien iskuryhmä.

Kuten: valloittaa, saavuttaa, heittäytyä, kahlita, vapauttaa,

hallita, hajottaa, todistaa, julistaa, määrätä, siittää.

Se täyttyy laimealta.

Kuten: häärätä, rientää, sovittaa, odottaa, ripustaa, huolehtia,

kuljettaa, avata, kuunnella, herätä, keittää, kietaista.”

Kaisa Ijäs: Siskot, veljet. (Teos 2009)

Halusta

Jaahans. Hiljaista on. Se varmaan johtuu siitä, että ulkona on jo näin aamutuimaan miltei 19 astetta. Ja kirjoitanhan mä teille romaania, hyvät ihmiset, ei pidä olla kärsimätön.

”Nainen näyttää miehelle tärkeitä asioita, jotka voisi toki paljon paremmin nähdä televisiosta.”
Elfriede Jelinek: Halu (Otava 2008)

Nakuilua

”Eräänä päivänä kyllästyin poikaystävääni. Hän oli niin paska

että otin talikon, levitin hänet kompostin päälle, iltaisin

kuuntelin hitaasti hiljeneviä avunhuutoja.”

Kati Neuvonen: Naku (PoEsia 2009)

Viikon sitaatti

Olen keksinyt kiduttaa itseäni uudella päähänpistolla. Olen päättänyt ainakin yrittää löytää tänne blogiin joka viikko jonkinmoisen sitaatin kirjasta tai runoteoksesta. Sallin itselleni poikkeamat myös sanomalehtien ihmeelliseen maailmaan, jos sieltä sattuu löytymään jotain oikein hykerryttävää. Luulisin. Tosin taide on yleensä paljon hulvattomampaa kuin objektisoiva – tarkoitan objektiivisuuteen pyrkivä media.

Pidätän oikeudet muutoksiin ja myös hävyttömiin mainostuskikkailuihin tai muuten vain sattumanvaraisiin valintoihin. Tänään haluan puhua Star Wars -trilogiasta.

Näin se alkaa:

”Objektiivisesti tarkastellen Luke Skywalker ei ollut kovin cool. Mutta pennuille, jotka näkivät Imperiumin, Luke oli Äijä. Hän oli se, joka halusimme olla. Jälkikäteen väitämme mielellämme, että Han Solo oli hahmoista paras – ja teoriassa hän olikin.  Mutta Solon pahis-coolius on sen tyyppistä, ettei sitä ymmärrä ennen kuin on tarpeeksi vanha tajuamaan, että ylimielinen mänttiys on viehättävä, miehinen piirre.”

Chuck Klosterman: Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja (Sammakko 2009).