Muistatteko, kun puhuin joulun aikaan pari vuotta sitten leikistä ja luovuudesta? Kerroin pipariaskareistani ja siitä, kuinka leikkiminen on tärkeää.
No, minulle on nyt tarjoutunut tilaisuus leikkiä sieluni kyllyydestä, sillä minut on kutsuttu Ars Auttoisen näyttelyyn Ovi rivoon. Näyttely avataan ensi vuoden maaliskuussa, mutta sen maistiaisia voi jo käydä haeskelemassa Ars Auttoisen sivuilta.
Olen sanomattoman innoissani tekemässä erotiikkateemaiseen näyttelyyn japanilaista paperipuutarhaa sanataiteen keinoin. Mikään ei ole tällaisesta vakavan sorttisesta sanatyöläisestä, jolle jokainen paperille vuodatettu sana on vertakin kalliimpaa, helpottavampaa kuin kirjoitella ja haeskella erilaisia tapoja nähdä ja kokea. Tunnen olevani lapsi taas.
Kuinka vapauttavaa voikaan olla se, että ei ole rakennettava tarinan jännettä neljällesadalle sivulle. Ei ole mietittävä historiaa, tarkastettava Elannon talon nimeä, googlattava nimitilastoja, muisteltava mummin kertomuksia, kirjottava ja virkattava lauseita yhteen, kunnes. Voin vain ruhauttaa sanoja paperille ennen uneen vajoamista, ja siinä ne elämöivät kaikessa rauhassa. Unitilan sanat. Paljaat ja räikeät.
Lisäksi joudun kutomaan metallilangasta kehikon, johon ihon kirjot ripustetaan. Ihoja on monenlaisia, niin myös unia – niinpä unien puutarhani tulee olemaan moninainen – ja kauhea eriparisuudessaan! Lapsuuden heräämiset kohtaavat hömppäromantiikan kerrontatyylin, ja ne taas jäävät runollisten rakastelukuvausten jalkoihin, joiden yläpuolella liihottavat lääketieteen termit.
Mitä se erotiikka sitten on? Vaikea kysymys, mutta niin kutkuttava! Ei se ainakaan ole muovista kuvapintaa, suurennettuja silmiä, maskeerattua tai puhtaaksi pyyhittyä ihoa, pienennettyä vyötäröä ja poispyyhittyjä juonteita. Kai se on kaikkea sitä, mistä jäi sellainen olo, että sitä ei tee mieli ääneen sanoa. Ei ainakaan äidille ja isälle.
Jos tää olis niinku menossa kouluun, mutta sit se painaiskin tän lumeen koulumatkalla ja tunkis lunta kintaalla toppahousujen haaroihin? Jos se olis vahinko, mutta sit se tekis sen seuraavana päivänä uudestaan.
aaltopahvia 