Avainsana-arkisto: Prosak

Henkiin herätetty kirjallisuus

Kävi ikävä kyllä niin, että viime tiistain Prosakista ei sitten tullutkaan videomateriaalia, vaikka toisin lupasin. Kirjastokaistan henkilökunta oli sairastunut, eikä hommaa päästy taltioimaan. Mulla oli kivaa, yleisökin hörähteli höperehtimisilleni (huomatkaa alliteraatio!) ja sain lähteä kotiin tyytyväisenä. Ensimmäistä kertaa tuntui, että ihmiset kuuntelivat tekstiä hartaina. Kesken luennan ei noustu hakemaan viiniä tai käymään vessassa, tai juuri edes kuiskailtu kavereille. Kirjallisuus oli pääosassa.

Harvemmin tulee sellainen olo, että saa tekstiin hengitettyä hengen lukiessaan ja näytettyä välähdyksen siitä, miltä minusta tämä kohta tuntuu ja miten itse suhtaudun henkilöiden tekoihin. Kummasti yhä vieläkin kuvitellaan, että kirjailija on aina yhtä kuin hahmonsa. Kun kirjan kuvataiteilija Virva julistaa tulevalle aviomiehelleen ”Mun taide tulee sitten aina ensin”, kirjailijaa hymyilyttää kovasti. Ihanan itsekeskeinen tyyppi. Mahtavan naiivi asenne. (Kun osaisi edes vähän olla samanlainen.) Yleisökin ottaa kohdan huumorilla. Jään miettimään, ottavatko kotona kirjaa lukevat. Sitä en voi tietää, mutta nämä kuuntelijat varmasti lukevat kirjaa vastedes toisin silmin.

Joel Haahtelan uusi kirja taas oli toisenlaista kuin aiemmin, tihkui huumoria. Ilta oli yllättävän hauska. Miksei tästä puhuta missään – että kirjallisuuden kanssa on joskus hauskaakin? Myös vakavan kirjallisuuden kanssa.

Ensi viikon torstaina on osaltani luvassa Kirjallisuuden Pääpahis eli Kirjamessut. Onnistuisikohan siellä edes tuhannesosa tästä intensiteetistä?

Mainokset

Äänestys – minkä kohdan haluaisit kuulla ääneen Paljain käsin -romaanista?

Ensi viikon tiistaina esiinnyn sitten Prosakissa, ravintola Dubrovnikissa siinä heti seitsemän jälkeen. Jään esityksen jälkeen varmaankin ottamaan lasin viiniä, joten jos jollakulla on signeeraamaton kirja, tule nykäisemään hihasta. Harmittaa vieläkin jotkin tilanteet, joissa puheista huolimatta olen lopulta unohtanut laittaa nimmarin nimilehdelle.

Asiaan. Illassa on kirjailijan tarkoitus lukea ääneen tekstiään. Ajattelin lukea romaanistani Paljain käsin, kun se nyt kuitenkin on vasta (maaliskuussa) ilmestynyt ja vielä aika lähellä. En kuitenkaan ole päättänyt, mitä kohtia lukisin. Aikaa on huikeat 20 minuuttia. Siinä ehtii jo lukea monta lukua. Nyrkkisääntö on, että sivun lukemiseen menee sellainen minuutti.

Jos teillä siis on suosikkikohtia tai kohtia, joiden äänensävyn haluaisitte kovasti kuulla minun suullani, ehdottakaa kommenteissa. Yritän ottaa toiveenne huomioon! Tiedän, että itse ainakin yllätyin Waste landin ”not with a bang but with a whimper” -kohdan luennasta, kun itse T. S. Eliot sen nauhoitteessa hoiti – niin leikillisesti!

Kivaa tässä äänestyksessä on se, että vaikka ette pääsisikään paikan päälle Helsinkiin iltaa istumaan, Helsingin kaupunginkirjaston Kirjastokaista videoi illan ja lataa sen nettiin kaikkien kirjallisuusihmisten iloksi. Siispä pääsisitte toiveitanne kuuntelemaan, vaikka ette ikinä hienon väen kirjallisuusiltaan uskaltaisikaan. Ja hienoinahan siellä ollaan, tietenkin, kun kerran kuvataan ja kaikkea. Mutta näkisitte mut muutamaa tuntia ennen lähtöä. Verkkarit, villsukat ja jättimäinen villapaita on suosittua varustusta, kun säät alkaa kylmetä.

Minun lisäkseni lauteille astuu (vai pitäisikö sen olla istuu?) J. P. Pulkkisen haastateltavaksi Joel Lehtonen, joten kannattaa ehdottomasti tulla, vaikka ei just minun takiani sinne asti jaksaisikaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Tulkaa, tulkaa. Äänestäkää, äänestäkää. Mutta älkää hirveän surullisia kohtia, ettei mua ala itkettää, kun luen. Se olisi noloa.

Essi esillä

Ensi viikolla alkaa jo lokakuu. Loskaa, pimeää. Monille varmaan tulee mieleen, mitä järkeä on tässä oravanpyörässä. Minä olen itse jo useamman kerran kääntänyt takkia ja alkanut tehdä työtä, jota en koskaan kuvitellut tekeväni. Viime vuoden seikkailusta äidinkielen opettajana kerron uudessa Oliviassa, muista seikkailuista olen vaihtelevasti kertonut täällä, ja tulevathan ne väkisinkin esiin aina välillä muissakin yhteyksissä. Niin myös nyt.

Ensi tiistaina 4.10. olen klo 14.30 esiintymässä Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Tapahtuma on Elinikäisen oppimisen ja ohjauksen viikon kohokohta, ja niinpä aiheen mukaisesti puhumme Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan kanssa juuri oppimisesta, uskalluksesta muuttaa mieltään tai suuntaa, tehdä elämästä mielekästä etsimällä jotain muuta. Uskon, että teema sopii hyvin lokakuun alun masennukseen. Nyt kaamosta kauluksista kiinni!

Sitä seuraavan viikon maanantaina 10.10. esiinnyn klo 12 vintage-liike Florenciassa Lahdessa (Lahdenkatu 14). Florencia on paljon muutakin kuin vintage-puoti ja se johtuu suurimmaksi osaksi omistajan Mellin aurinkoisesta ja uskomattoman avoimesta luonteesta. Kuinka muuten siellä kirjallisuuspäivän tapahtumaa järjestettäisiin? Paikalle voi tulla vain istuskelemaan ihanan mukavilla sohvilla, kuuntelemaan, kyselemään, juttelemaan tai hypistelemään vanhoja vaatteita. Voin luvata, että minä ja Melli höpötämme sen verran, että kenenkään ei tarvitse tuntea oloaan kiusaantuneeksi.

Luvassa siis lukuotteita uudesta kirjastani Paljain käsin, keskustelua kirjojen tekemisestä ja kerronpa siellä myös tulevista projekteistani, jotka pitävät minut kauniina aurinkoisinakin päivinä tässä työpöydän ääressä.

Viikolla 42 palaan taas Helsinkiin ravintola Dubrovnikiin, sillä silloin on minun vuoroni astua lavalle proosaklubi Prosakissa. Nuoren Voiman liiton ideoima ja järjestämä proosaklubi tarjoaa inspiraatiota koko kansalle, tai ainakin kaikille Helsinkiin kykeneville, ja kirjallisuusvieraiden jälkeen kanssa viihdyttää DJ Pasi Rakas, jota minä ainakin nimen kuultuani haluan ehdottomasti kuunnella.

Sitä seuraavalla viikolla ovatkin jo Kirjamessut, joissa juttelen 27.10. klo 12-12.30 taas Iida Rauman kanssa kuten Turun Taiteiden yössä, mutta tällä kertaa Ylen lavalla ja Seppo Puttosen haastattelemana. Oletan, että Puttonen saa taas polemiikkia aikaan, kun rupeaa tökkimään meitä siitä, miksi kirjamme kertovat naiskohtaloista, eivätkä esimerkiksi suomalaisen miehen kärsimyksistä halkopinon takana. Vai miten se nyt menikään. En voi muuta kuin suositella. Draamaa luvassa.

Tähän päätän esiintymiskalenterini tälle syksylle. Jos lisää tapahtumia putkahtelee kuin sieniä sateella, lisään ne tänne mitä pikimmin.