Ihku nuori mies ei voi olla totta

Olen ehkä hiljaa, mutta en ajatuksetta.

Luin vihdoin Marjo Heiskasen Idiootin valinnan (Siltala 2009), se on ollut pitkään työn alla. En tiedä, onko sitä soveliasta sanoa, mutta olen nähnyt alkuperäisen käsikirjoituksen, ja olin siksikin kiinnostunut näkemään lopputuloksen.

Mikä tekee Idiootin valinnasta herkullisen ja koskettavan romaanin, on sen blogitekstimuodossa tarinaansa kertova 14-vuotias teinipoika Nisse eli NiceBit, joka on syötävän ihana miehenalku. Nisseä ei voi kuin ymmärtää. Hänen tunteensa hallitsevaa ja ailahtelevaa yksinäistä tutkijaäitiään kohtaan ovat mielestäni osuva kuva siitä, miten lapset joutuvat kannattelemaan vanhempiaan etenkin eroperheissä, mutta nimenomaisesti vielä, jos vanhempien mielenterveys järkkyy. Vaietusta aiheesta ei käsittääkseni juuri muissa kritiikeissä ole puhuttu.

Helsingin Sanomien kritiikki, joka on muuten sen (ainoan?) jopa kirjailijoiden arvostaman kriitikon Mervi Kantokorven kädenjälkeä, loimii Nissen hahmon epäuskottavaksi, liian hyveelliseksi ja älykkääksi nuoreksi, enkä voi heti olla ajattelematta Fagerholmin Diivan säkenöivän ihanaa 13-vuotiasta älykkö-Lolitaa, jonka monisärmäistä hahmoa kukaan ei ole uskaltanut sanoa epäuskottavaksi. On näköjään vaarallisempaa kirjoittaa eri sukupuolen hahmoja, jos haluaa tulla uskotuksi.

Pointsi Idiootin valinnassa onkin minun mielestäni se, että Nissen ’hyvyys’, kaktuksien kasvattaminen, – ja kuolleen kaktuksen aito sureminen – teekestit ja koirien kanssa leikkiminen ovat sellaisen lapsen tekemisiä, jonka äiti ei ole valjaissa. Nisse yrittää paikata sen puuttuvan aikuisen sijaa elämällä elämää, jonkalaista voisi kuvitella olevan onnellisessa perheessä. Nissen anarkia tuleekin esille varsin tyypillisesti vain likaisissa vaatteissa lattialla tai liian pitkään netissä roikkumisena – mutta kontrollifriikille äidille sekin on liikaa. Vaikka äiti pyrkiikin kontrolloimaan poikansa jokaista hengenvetoa, hän ei ole valmis avoimeen kommunikaatioon, kuuntelemaan lapsensa huolta ja ajatuksia, sitä mitä poika kantaa mukanaan, kun vertaa omaa eloaan näyttöpäätteen äärellä hullun äidin huiskittavana isän uusioperheonneen, johon juuri syntynyt nyytti tuo vielä lisää uskonnollisestikin hyväksyttävää aviollista onnea. Aika jännästi perheväkivallan teemakin tuntuu menneen ohi korvien kriitikoilta, vaikka kirjassa kuristetaan ja raipotaan ihan tosissaan.* Kai se on sit vaan normaalia kipuilevassa perheessä. Toki se on romaanissa vain purkauksenomaista pahanolon raukeamista, mutta onko se sitten ookoo?

Lainaan tähän Kiiltomadon kritiikin nasevaa pohdintaa kielestä ja sen vetävyydestä, joka alunperin sai minut tarttumaan tähän tekstiin moneen otteeseen.

Heiskasen kieli-imitaatio on kuitenkin vakuuttava ajankuva. Hän rakentaa Nissen puheen-partta taitavasti nuorisopuheen kliseitä imitoiden. Särmää kaksijakoiseen kerronnan ratkai-suun tuo se, ettei Nisse ole kirjoituksissaan jumiutunut pelkkään verkkoslangiin. Puheen rekisterit vaihtelevat teinien puhekielestä runollisuutta tavoitteleviin ilmauksiin, joissa ris-teilevät kirjallisuudesta tutut diskurssit Väinö Linnasta Harry Potter -suomennoksiin.

Nissen huomiot ovat ironisia ja älykkäitä ja hänen tarinansa alkaa pian kiinnostaa. Heiska-sen Nisse onkin kovin hauska ja mielenkiintoinen hahmo, ikäistensä identtinen kopio ja samalla aito, outo yksilö, jonka älykkyys ihmetyttää ympärillä olevia aikuisiakin.

(Anna Ovaska 11.9.2008)

Sattumoisin Kiiltomadon kritiikistä on vastuussa myöskin säkenöivän älykäs, muttei kylläkään enää kolmetoistias ystäväni Anna Ovaska. Ikuinen kirjallisuuden ja filosofian opiskelija ja tutkija löytää teoksesta sen kuuman potaatin: miksi blogikieli ja kestääkö valinta aikaa? No, minulla on tähän vain kaksi sanaa sanottavana. Sieppari Ruispellossa. Miksi hitossa se piti kääntää uudestaan? Ai, koska Saarikosken koululaistyttöjen kahvilakeskusteluista vakoilema kieli oli vanhentunutta? Eikö teoksen kirjoittamisaika siis saa näkyä edes teoksen kielessä? Sieppari ruispellossahan ei aivan tältä vuosituhannelta kuitenkaan ole.

Mutta eiväthän meidän koululaisemme jaksa jotain iänikuista 50-60-luvun slangia lukea! Sehän on vanhaa. Ja sitten, kun joku kirjoittaa blogijoviaalisti ja letkeästi, senkin uhotaan vanhentuneen jo syntyessään. Voihan niin olla, mutta eikö sitä pitäisi sitten edes tavoitella? Sitä, miten puhumme juuri nyt.

(Ja pitääpä muuten oikein kielentutkijan auktoriteetilla – hah! – huomauttaa siitäkin, kuinka moni kääntäjä tekee tekstinsä tutkijan pieteetillä – olkoonkin, että kahvila kautta baari saattoi olla Saarikosken tutkimuskohteena tärkeämpikin kuin kieli.)

Mielestäni NiceBitin kieli on ihkudaa, mieltsiä, siistiä, koleeta, viileetä, hauskaa, juoksevaa ja innostavaa. Emmä pysy täs kielen pulkassa itekään, muttei se kyl mua vaivaa! Kaikista tärkeintä on se, että juuri kieli saa uskomaan tähän 14-vuotiaaseen nuoreen mieheen, samastumaan hänen ajatuksiinsa – ainakin minut se sai vereslihalle pienen miehen puolesta, joka ihan oikeasti yrittää parhaansa korjata rikki mennyttä perhettä ja aikaa. Ehkäpä Kantokorpi ynnä muut ovat vain liian kyynisiä. Nuorison kieli, ja etenkin poikien kieli, on nykyisin täynnä understatementia, joka saattaa johtaa olettamaan, että he eivät oikeasti välitä. Minä en hetkeäkään usko, että puolet tulevasta sukupolvesta olisi jostain syystä täysin tunnekylmää. Mutta eivät pojat voi sanoa: ihanaa, tykkään, heidän pitää sanoa: ei paljo kiinnosta, vois toi olla ihan ookoo, jos sitä vähän modais. Rekisteri on omansa, ja sitä pitää osata tulkita.

Ensimmäistä kertaa tekstiä, silloin vielä pelkkää käsikirjoitusta, lukiessani minä en tiennyt, että sen on kirjoittanut keski-ikäinen nainen. Oliko kustantajalta virhe panna Heiskasen kasvokuva suuressa koossa takakanteen? Minusta nimittäin tuntuu, että ennakkoasenne on määritellyt monen lukijan kokemusta. Miten keski-ikäinen nainen voisi kirjoittaa nuoren miehenalun elämästä? No, ei vittu mitenkään. ;D xD

Tähän loppuun on vielä tunnustettava, ja varoitettava, että kirjassa kulkee mukana myös sen keski-ikäisen tutkijaäidin kertojanosuus, joka on vanhakantaista runollisuutta tavoitellessaan kohdin jopa kiusaannuttavan pateettinen. Miksei voitu pysyä Nissen ironian ja ellipsin (piiloisan ivan ja poisjättämisen tai vihjaamisen) taidossa johdattaa lukija samoihin johtopäätöksiin? Oe voe.

Essi kuittaa tältä päivältä. Pahoittelen ylitsevuotavia kursiivejani, johtuu varmaan siitä, että pe- tarkoitan pylly paleltui tänään.

Marjo Heiskasen ja kollegan blogi Hulkko&Heiskanen (löytyy myös linkeistä).

Helsingin Sanomien kritiikki Idiootin valinnasta.

Kiiltomadon kritiikki Idiootin valinnasta.

*En ole seurannut kritiikkejä aivan uskonnollisesti, joten onhan siitä mahdollisesti puhuttu. Laittakaa linkkejä kommentteihin, jos näin on käynyt. Muutenkin: saa taas kommentoida! En mä pure päätä pois, jos joku on eri mieltä.

7 responses to “Ihku nuori mies ei voi olla totta

  1. Nyt tämä eläkeläistäti menee heiti maanantaina ostamaan tuon Marjo Heiskasen Idiootin valinnan. Onhan tässä vanhankin jotain tiedettävä nuorten kielestä.

    Ja erityisesti mieltäni lämmitti Saarikosken Siepparin käännöksen kehumisesi, tosiaan täydellinen virhe sen uudelleen suomentaminen. Kyllä Pentti aikansa kielen tunsi. Puhekieli etenkin muuttuu ja kuvastaa aikaansa.

    Kiitos hauskasta ja silti asiallisesta arviosta!

  2. Mahtava kuulla, että teksti meni niin veriin!

    Irrottelin vähän, kun nyt kerran aiheeseen sattui sopimaan. Mielestäni kritiikkien kielikin on yksi suurin haukotus tässä maailmassa. Mikä paremmin antaisi kuvan kuvaillusta tekstistä kuin sen tyyliin kielellä myötäeläminen – tässä tapauksessa hymiöitä myöten.

    Olin suoraan sanottuna järkyttynyt, että Siepparia uudenneltiin. Kaikki ei ole korjattavissa stilisoimalla, eikä uudistamiselle ole mitään tarvetta useissa tapauksissa. Steriili kieli on juuri se, mitä suomenkielinen kirjallisuus ei kaipaa. Onneksi joissain tapauksissa on ilahduttavia poikkeuksia!

  3. Hyvä Essi! Kirjoittajan pitää olla rohkea, niitä omaan fiksuuteensa sotkeutuneita viisastelijoita ei pirukaan pysty välillä lepäämättä lukemaan!
    Ja se fiksuus kyllä paistaa sieltä kirjoituksest automaattisesti, jos on persoonaa ja ajatuksia kuten sinulla.

    Hyvää vuoden jatkoa!

  4. Hyvää vuoden jatkoa sinullekin! Ja kiitoksia varsin kauniista sanoistasi.

  5. Kiitos, Essi! Ei kritiikeistä kai ole viisasta julkisesti kiitellä, mutta kun kirjankin nimi jo on Idiootin valinta, niin menköön samaan piikkiin. – Itse olen muuten ajatellut, että on suorastaan feministinen kannanotto ja ikärasismin torjuntaa, että olen omalla nimelläni, naamallani ja iälläni liikkeellä. Mutta kuten sanoit, voi olla, että ne ohjaavat lukijoita kirjakaupassa ja lukiessa. Hiukan masentavaa, jos noin on.

  6. Ei kai se ihan ortodoksista ole, mutta kerran ei ole ärhäkkäästä vastauksesta kyse, eiköhän tuo sallita. Ja kyllä täytyy sanoa, että harvaa kirjaa tai käsikirjoitusta sitä tosiaan jaksaa useampaan kertaa lukea läpi. On sellaisesta jotain sanottava.

    Hyvä pointsi tuo omalla naamallaan olemisen kantaaottavuus. Sehän on tietty melkomoisen kieroutunutta, että se jotenkin on kannaotto – kun näitä kirjoja ja takakansia selailee, aika paljon siellä on silmälasipäisiä ukkomiehiä.

    Se on ikävää mutta totta, että lukijat – ammatilaiset ja muutkin – hakevat kirjailijasta myös sitä todellisen maailman samastumiskohtaa. En tiedä, ovatko suomalaiset poikkeuksellisia lukijoita, mutta tosielämässä töppäilleen kirjailijan kirjaan saattaa jopa jättää tarttumatta. Ellei töppäys sitten oel skandaali, josta kirja kertoo. Ainakin nuoret todistettavasti eivät halua lukea keski-ikäisen kenenkään tekstejä tai ainakaan tietää, kuka miltäkin näyttää. Meillä aikuisilla pitäisi sitten olla vähän laveampi näkökulma. Mutta ikävä kyllä se biografismin perinne täällä Pohjolassa jyllää, ja kirjailija haluttaisiin kovasti nähdä hänen kirjoittamiensa henkilöiden paikalla. Jos näin ei ole, usein moititaan epäuskottavaksi.

  7. Päivitysilmoitus: Kuuntelemisen oppitunti | aaltopahvia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s