Lilyn verkkosivuilta voi lukea fiiliksiä perjantain ”akvaariohaastattelusta” eli Akateemisen näyteikkunasta viime metreillä vaihtuneen haastattelijani näkökulmasta. Haastattelujen välissä ehdin itse nähdä Pienen balettiseurueen esityksen, joka piti katsojat otteessaan, vaikka kesken kaiken ohi jylläsikin se Helsingin Sanomienkin kuvaama valkea eläinkulkue. Joka siis myös oli hieno, noin niin kuin sivusilmällä vilkuiltuna.
Esiintymisessä on se paha puoli, että ei ehdi eikä pysty kiinnittämään niin paljon huomiota muiden esiintymisiin. Jännittää, hiostaa ja miettii, että kiinnostaako tämä lopultakaan ketään. Huomasin kuitenkin teidät kaikki siellä ikkunan takana ja hymynne jäivät mieleen! Erityisesti ilahdutti se, että nuoria miehiä lapsineen ja ilman seisoi myös siellä seassa ja mukana naurahtelemassa. Tämä lämmittää erityisesti naiskirjailijaksi aina tituleerattavan naiskirjoja kirjoittavan nais- oho, siis henkilön mieltä.
Kiitoksia.
Mä menen nyt päättäväisesti tuonne työpöydän ääreen ja jatkan seuraavaa kirjaa, jossa vahvat tytöt laukkaavat miekkoineen kostamaan moraalisia vääryyksiä. Nih.
aaltopahvia 