Yli 10 000 lukijaa

Voihan hitsipilli himpskatin simpskatti! Lukijalaskurini on popsahtanut kymmenentuhannen paremmalle puolelle. Yleisö kohahtaa.

Aikeenani oli arpoa oma kirjani jollekulle lukijalle, kun 10 000 tulee täyteen, mutta vilkaistuani kirjahyllyyni, huomaan, ettei minulla ole ensimmäisestä painoksesta enää jäljellä kuin yksi kappale. Olen silti iloinen tällaisen täysin imaginaarisen rajan täyttymisestä. Oman kirjansa menekkiä ei koskaan oikein tiedä, sillä suurin osa lukijoista lainaa sen kirjastosta tai kaveriltaan tai saa kriitikolta, joka ei halua säilyttää sitä, koska kirjahyllyt notkuvat jo muutenkin. Kirjan ostaneita lukijoita taas on tällaisella aloittelevalla romaanikirjailijalla ehkä kymmenesosa tänään täyttyneestä luvusta.

Siksi sanonkin: Voihan hitsipilli himpskatin simpskatti! Onpa kiva, että teitä lukijoita siellä on, jossakin näyttöpäätteiden sähköisen loisteen häikäiseminä, silmiltäni piilossa.

**

Koska kuitenkin jossain määrin seuraan hakusanoja, joilla lukijat tänne päätyvät, en ole täysin tietämätön siitä, että aivan kaikki lukijat eivät ole täällä minua varten, minun vuokseni. Siksi liitän tähän naistenpäivän jälkimainingeissa muutaman linkin niille, jotka eivät selvästikään ole tulleet tänne lukemaan minun ajatuksiani, vaan etsimään oikeita vastauksia vakaviin kysymyksiin.

Voimia tytöt, mä olen teidän puolellanne.

Sukupuolitaudit, Helsingin alueella ilmaisen ja välittömän tutkimuksen ilman ajanvarausta saa sukupuolitautien poliklinikalta. Älkää epäröikö, vaan menkää, jos on pienikään mahdollisuus tai kutina, että jotain voisi olla vinossa. Tämä pätee myös poikiin! Kantakaa vastuu seuraavien tai nykyisten kumppanienne terveydestä yhtä paljon kuin omastanne. Palvelu on asiallista ja hyväntahtoista – jos olet poliklinikalla, olet vastuullinen aikuinen, olit minkä ikäinen tahansa.

Jälkiehkäisy, ilman lääkärin määräystä apteekista, jos olet yli 15-vuotias. Muussa tapauksessa joudut menemään lääkäriin – ja tee se pian. Se voi olla kurjaa ja noloa, pelottavaakin, mutta vielä pelottavampaa on kasvattaa ruumiissaan elävää olentoa. Mitä pikemmin asia voidaan hoitaa, sitä helpompaa ja turvallisempaa se on kropallesi. Jälkiehkäisyä voi maallikko verrata koko kuukauden e-pillereiden nappaamiseen kerralla. Pillerin syöminen aloittaa kuukautiset, eikä siis abortoi mitään, vain estää (mahdollisesti hedelmöittynyttä) munasolua kiinnittymästä. Niinpä kyseessä on eettisesti mielestäni melkolailla e-pilleriehkäisyä vastaava toimenpide, jonka vuoksi sinun on turha tuntea murhaajan tuskia.

Abortti, vaatii lääkärikäynnin terveysasemalla ja lähetteen toimenpiteeseen. Jos toimit nopeasti, voi olla, että on mahdollista vielä hoitaa toimenpide niin sanotulla pilleriabortilla, joka on paljon vähemmän evasiivinen toimenpide kuin kaavinta nukutuksessa.

Älä häpeä sitä, mitä on tapahtunut. Et ole ainoa, eikä se ole yksin sinun syysi.

Olkaa viisaita, vaatikaa ehkäisyä joka kerta, vaatikaa kumppaneiltanne sen verran välittämistä, että he eivät saata teitä kurjaan ja vaaralliseen tilanteeseen. Mutta ennen kaikkea: luottakaa itseenne.

Aikaisemmin olen kirjoittanut vastuullisesta abortista otsikolla Ei enää henkarilla – vastuullinen abortti ja muita mahdottomuuksia. Liitän linkin tähän siksi, ettei tulisi kuvaa, että suhtaudun toimenpiteeseen kevyesti. Suhtaudun siihen pragmaattisesti.

Ei enää henkarilla – vastuullinen abortti ja muita mahdottomuuksia

Asiallinen mutta Amerikka-keskeinen feministiblogi Feministe uutisoi, kuinka ehkäisyvalistuksen ja ehkäisyn käytön lisääntyminen – etenkin avioliitossa – on aiheuttanut noin neljän miljoonan abortin pudotuksen vuodesta 1995 vuoteen 2003. Se tuntuu itsestäänselvältä, mutta sitä se ei todellakaan ole. 

Miten voi olla hätkähdyttävää tietoa, että Ehkäisyn käyttö noussut, abortit laskeneet?

Jutun luvut ovat erityisesti siitä syystä mielenkiintoiset, että nimenomaan naimisissa olevien naisten ehkäisyn käyttö on vähentänyt aborttien määrää näin huomattavasti.

Olisiko myytti vapaista ja piittaamattomista sinkkunaisista, jotka käyvät abortissa kaljoitteluviikonlopun päätteeksi, syytä jo kuopata? Naimisissa olevat (naiset ja miehet) harrastavat seksiä paljon enemmän kuin naimattomat. Niinpä, etenkin, jos luotettavaa ehkäisyä ei ole saatavilla, ja lapsia jo on riittävästi tai ne ovat hyvin pieniä, aborttiin päätyvät ennen kaikkea avioliitossa olevat naiset. Eikö olekin järkyttävää? Herää kysymys, miten heidän seksielämäänsä voisi rajoittaa, että tästä yhteiskunnallisesta ongelmasta päästäisiin!

Myös Suomessa ei-toivotun ja aborttiin johtavan raskauden syy oli usein pilleriehkäisystä tehottomampaan ehkäisyyn siirtyminen ja melko suuren osan aborttiin päätyneistä muodostivat hyvin pienten lasten äidit. (Tästä aiheesta kirjoitin jutussani Oliviassa 6/09 ja täällä Aaltopahvissa sivusin sitä ainakin kommenteissa.) 

Silti naisten seksuaalikäyttäytymisen kontrolloiminen, tiedon (seksuaalikasvatus) ja avun (ehkäisyn hinta ja saatavuus) pidättäminen ja vapaan valinnan rajoittaminen ovat niitä USA:n suuressa mittakaavassa harjoittamia ehkäisykeinoja. Joilla henkariabortit lisääntyvät, jollei sopivaa yksityistä klinikkaa löydy.

Vapaus valita – vastuullinen abortti ja muita mahdottomuuksia

Pidin paljon Junosta, enkä vähiten vängän pääosanäyttelijän Ellen Pagen vuoksi. Junossa teini-ikäinen tyttö tulee raskaaksi ekasta seksikokemuksestaan ja joutuu nopeasti tekemään vaikeita päätöksiä. Poikkeuksellisesti Juno, päähenkilö, päättää synnyttää lapsen, mutta ei pitää sitä.

Juno oli myös ensikosketukseni Belle & Sebastianin musiikkiin sekä mahtavaan, villiin ja ripiitillä sen jälkeen kuuntelemaani (ja edellisiin aiheisiini sopivaan) Antsy Pantsin Vampire-biisiin.

Junossa vaivasi kuitenkin heti näkemisen jälkeen se, että abortin käsittely jäi hyvin pieneen osaan, vaikka sen luulisi olevan ensisijainen valinta melkolailla kaikille vahingossa raskaaksi tulleille alaikäisille. Juonilinja oli ehkä meille suomalaisille virkistävä, mutta jenkkilässä abortinvastustus on aivan eri mittakaavassa – abortin puolustajia, tekijöitä ja niitä tarvitsevia nimittäin yhä edelleen mustamaalataan, vainotaan ja jopa murhataan. Junon vinoilevassa kässärissä villi valinta vielä meni läpi radikaalina, mutta entäpä vuoden 2007 humoristinen pläjäys Paksuna, jossa tuleva isä, yhden illan erehdys – blossia poltteleva työtön, pullukka, surkimus – maagisesti muuttuu hyväksi ja huolehtivaksi kumppaniksi, kun nainen synnyttää.

Kyllä – juuri sellaisia epärealistisia odotuksia me haluamme rohkaista. Ehkä niin käy juuri sinulle! Tai sitten käy näin.

Enivei.

Tarve jonkinlaista normaalia seksikäyttäytymistä sekä sen jälkihoitoa tuomitsematta ja epärealistisia odotuksia herättelemättä esittävälle elokuvalle oli jo olemassa.

Niinpä Gillian Robespierren lyhytelokuva Obvious Child tuli kuin tilauksesta. Hetken siinä tosin meni. Tämä koskettava, hauska ja ytimekäs tarina kuin novelli on ehkä kömpelö ja vaatimaton, mutta minä tykkään siitä. Ja sillä on vinossa asenteessaan paljon yhteistä Junon kanssa. Olennainen ero on kuitenkin se, että Obvious Child kertoo sen yhden yön ilosta seuraavan tavanomaisemman tarinan.

Robespierre näyttää varsin teeskentelmättömästi, kuinka joskus abortti kerta kaikkiaan vain on se paras ratkaisu, eikä edes niin traumatisoiva tai stigmatisoiva kuin voisi kuvitella. (Kenenkään tunteita kuitenkaan vähättelemättä.) Robespierre esittelee abortin valistuneiden ja vastuunsa kantavien nuorien aikuisten vaihtoehtona.

Uskon, että edelliseen lauseeseen moni haluaisi tarttua – vastuullistahan olisi käyttää ehkäisyä. Mutta entä, jos ehkäisyä on käytetty? Olisiko ainoa vastuullinen vaihtoehto A) odottaa avioliittoon (jälkiviisaus maistuu aina parhaalta!) B) synnyttää ei-toivottu lapsi miehelle, jonka nimeä ei muista vai C) hankkia abortti ja taistella kasvaakseen aikuiseksi, joka voi rakkaudella ja huolella kasvattaa omia lapsiaan joskus tulevaisuudessa?

Sanokaa te.

Obvious Child

Gillian Robespierren elokuva.

Pääosassa: Jenny Slate.