Rike luontoa vastaan

On seksipäivityksen aika. Ette tainneet uskoa, että se enää tulisi? 

Olivian toimituksen blogissa kuhisi jo ennen koko blogin avaamista, ja arvata saattaa, miksi. Toimituspäällikkö Mari Paalosalo tuli kirjoittaneeksi naisten tavasta syyllistää itseään seksin puutteesta. Hän tuli myös viitanneeksi pienien puolesta puhujaksi lanseeratun Timo Hännikäisen esseistiseen pamflettiin Ilman

Minä luin Hännikäisen kirjan jo sen ilmestymisen aikoihin, ja päällimmäiseksi sen lukemisesta jäi rosoreunainen ymmärrys ihmisen toivon ja siitä kumpuavan epätoivon edessä. Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itse asiassa uskon, että me kaikki tiedämme. Ihmisten kanssa oleminen on välillä luvattoman vaikeaa.

Hännikäisen kirjan kanssa samaan aikaa luin kuitenkin myös Charlotte Roschen Kosteikkoja, Abby Leen Mielessä vain se sekä seksuaaliterapeutti Ylva Franzénin Lisää orgasmeja, mikä ei voinut olla muovaamatta kokonaiskokemustani. 

Abby Lee tunnetaan myös liikanimeltä Girl with a one track mind, jolla hän on kirjoittanut blogia seksikokemuksistaan, seksuaalisuudestaan ja – oi kyllä – seksin puutteesta. Siis mitä? Ai nainenkin voi olla puutteessa? Abby Lee kertoo urheasti siitä, kuinka usein ja kuinka tökerösti hän tulee torjutuksi – ja myös siitä, kuinka törkyisesti jotkut kumppanit kehtaavat käyttäytyä, kun kukaan ei ole näkemässä. Olennaisinta Abbyn blogissa ja siis myös kirjassa on mielestäni kuitenkin se, että hän ei peittele seksuaalisen halunsa määrää. Hän sormettaa, ajaa loppuun vibroja ja runttaa dildoja ja tsekkaa aikuisviihdettä sen lisäksi, että haluaa harrastaa seksiä oikean ihmisen kanssa. Sellaisen, josta tykkää.  

Miksi Abby Lee sitten on niin poikkeuksellinen? Sen ei pitäisi olla uutinen, että naiset haluavat sitä ihan yhtä paljon kuin miehetkin. Mutta se on. Siinä missä naiset syyllistävät itseään seksin puutteesta parisuhteessa ja sinkkumarkkinoilla, myös miehet syyllistävät naisia. Naiset eivät halua

Abby Leen oikea nimi ja henkilöllisyys saatettiin julkisuuteen kirjan julkaisun jälkeen keltaisen lehdistön toimesta, ja hänestä tuli megajulkkis – the nainen, joka haluaa! Ei lainkaan friikkisirkus. Ennen paljastumista Abbya kuitenkin epäiltiin blogissa toistuvasti mieheksi, joka kirjoittaa omia fantasioitaan siitä, minkälainen naisen pitäisi olla, koska kukaan nainen ei voi haluta noin paljon. Osaatteko sanoa yllätys? 

Siinä missä Abby Lee kertoo rehdin tuhdisti omasta seksielämästään ja sen puutteista, Charlotte Roche vetää yli hyberbolisesti. Kosteikkojen päähenkilötyttö käyttää hajuvetenään pimppimehujaan, (mikä muuten kuulemma feromonitutkijoiden mukaan ”toimii”, jos siis haluaa paritella ja esitellä paritteluhaluaan sopiville kandidaateille) revittelee juuri leikattua pyllyään valokuvaajalle, koska haluaa nähdä, mitä hänelle on tehty (peräpukamaleikkaus) ja omistaa vartalonsa tavalla, jolla kukaan nainen ei. Yäk, sehän on iljettävää, rumaa ja – kiellettyä?

Niinpä niin. Naisen pitäisi olla haluton olento, joka ei ainakaan lompsi pitkin kaupunkia pillu märkänä, että mies voisi kokea tehneensä jotain merkittävää kellistettyään hänet. Naisen tulee vastustella, miehen tulee aina yrittää. Mieskään ei kuitenkaan halua aina yrittää, ei aina edes – gasp – halua!

”Ajatus yhdynnästä ilman minkäänlaista kiintymystä tuntuu vastenmieliseltä. Uskon useimpien ihmisten tuntevan pohjimmiltaan niin, ja sen takia kaunis uni seksuaalisesta vapaudesta, on sittenkin vain uni.”

Timo Hännikäinen: Ilman (Savukeidas 2009)

Nyt pääsenkin siihen todelliseen kovaan kamaan, seksin ytimeen. Seksuaaliterapeutti Ylva Franzéniin. Joku saattaa älähtää siitä, että Lisää orgasmeja -kirjan alaotsikko on Tie naisen nautintoon. (Miksei miehen?) No, hyvät ystävät. Tässä se pointti juuri piileekin.

Basam Booksin esittely Lisää orgasmeja-kirjasta sisältää myös tällaisen pätkän:

Kirja on myös oiva opas seksuaalisuuden historiaan, ja se kyseenalaistaa (vääristyneen) tavan, jolla naisvartaloon on aiemmin suhtauduttu. Naisen nautinnon rajat määritelleet psykologit, lääkärit ja filosofit ovat tavanomaisesti olleet miehiä. Nyt on aika murtaa heidän luomansa tabut, jotka edelleen ohjaavat käsityksiämme naisen seksuaalisuudesta. 

Seksuaaliterapeutin seksiä käsittelevä kirja alkaa erilaisilla harjoituksilla, joilla on tarkoitus lopulta parantaa kykyä nauttia seksistä. Luitte oikein: kykyä. Minkälaisia luulette, että harjoitukset ovat? Niitä on molemmille kumppaneille: oletetulle miehelle ja naiselle.

Yksi harjoitus miehelle on viettää enemmän aikaa halien ja kosketellen. Yksi on tehdä 10% enemmän kaikkea, mitä on tehnyt kotona – siivota, tiskata, auttaa, jutella, halia, pussailla.

Yksi harjoitus naiselle on tanssia yksin, täysin turvallisessa ympäristössä ja etsiä liikkumisen tapaa, joka tuntuisi hyvältä, että tulisi sinuiksi sen kanssa, millainen oma ruumis on, ei millainen sen pitäisi olla. Yksi on opetella puhumaan siitä, mikä pelottaa, ärsyttää ja vaivaa.

Ylva Franzén myös listaa haluntappajiksi WHO:n listauksen mukaisesti muun muassa hormoniehkäisyvalmisteet. (Aiheesta enemmän tämän kuun Oliviassa.)

Missä se seksi siis on? Miksei kirja ole täynnä kaavakuvia ulkosynnyttimistä, ohjeita otteisiin ja leikkeihin? Koska seksi, hyvät naiset ja herrat, on kommunikaatiota.

Loppuun sitaatti mieheltä, joka ei esittelyjä kaipaa. Sitaatti saattaa mediatykityksen kautta kirjaan tutustuneita hiukkasen yllättää sen lämmön, peittelemättömän ihailun ja ihmisläheisyyden vuoksi. Mutta sehän on vaan iloinen asia!

”Kypsän naisen upeat tamman reidet, rehevä takamus ja joka paikasta pehmeämpi ja vastaanottavampi liha suorastaan vaativat hyväilyjä ja yhdyntöjä. Hänen vartalonsa on vuosien saatossa kypsynyt täydelliseksi lempimiseen, ja jos hän pidättäytyy, hän rikkoo itseään ja luontoa vastaan.”

Timo Hännikäinen: Ilman (Savukeidas 2009)

20 responses to “Rike luontoa vastaan

  1. Hieno kirjoitus!

    ”Miksi Abby Lee sitten on niin poikkeuksellinen? Sen ei pitäisi olla uutinen, että naiset haluavat sitä ihan yhtä paljon kuin miehetkin. Mutta se on. Siinä missä naiset syyllistävät itseään seksin puutteesta parisuhteessa ja sinkkumarkkinoilla, myös miehet syyllistävät naisia. Naiset eivät halua.”

    Niinpä. Olen huomannut sen, että kun joku nainen sitten julkisesti kertoo halustaan, se herättää joissain miehissä suorastaan vastustusta: ”Hei, mitä? Se haluaa miehiä? Ei leikin kuulu mennä näin! Me ei aleta!” Ikään kuin olisin seksiä haluamalla sopimattomasti astunut miesten reviirille.

  2. Kiitos Myyttis!

    En voi uskoa sitä, mutta kohtaan sen niin useissa keskusteluissa, oletuksissa, odotuksissa ja viitteissä, ettei siltä ole piiloutuminen. Naisen halu nähdään jonain, minkä voi voittaa – vain huolellisen valmistautumisen, pokaamisen, touhuamisen ja rakkauden tarjoamisen jälkeen. Niin kuin Hugo Schwyzer hienosti ilmaisee blogissaan: samalla tavalla kuin miehet eivät saa kokea halutuksi tulemisen kokemusta, (ja se on heidän tragediansa) naisten ei anneta vapauttaa haluaan. Tämä antaminen ja ei saaminen on kuitenkin niin voimakkaasti rakentunut kulttuuriimme, että asian näin sanominenkin kuulostaa varsin hölmöltä ja epätodelta. Ja sitten se taas tulee esiin täysin valistuneiden ihmisten keskustelussa.

  3. Miten on mahdollista, että nykyaikana kukaan ajattelee etteivät naiset muka haluaisi seksiä. Luulisin pikemminkin, että miehet pelkäävät naisten haluja oman kyvyttömyytensä takia.
    Tuo viimeinen sitaatti Hännikäisen kirjasta oli kyllä kaunis. Pitänee lukea.

  4. Niin, olen samaa mieltä! Naurettavaa pelleilyä tällainen!

    Ehkä halua ei haluta nähdä, jotta siitä ei tarvitsisi kantaa vastuuta? (Olen kuullut huhuja, että naiset ovat kovin mystillisiä ja monimutkaisia olentoja siinä suhteessa; heitä on kuulemma vaikea miellyttää.)

    Mene, tiedä.

  5. Kihlattuni on niin halukas nainen, että eli 37-vuotiaaksi pääsemättä neitsyydestään. Miehet pelkäsivät häntä kuin tulta: nainen joka avoimesti osoittaa haluavansa seksiä eikä suorita kaikkia välttämättömiä torjuntakuvioita sekä kissa-ja-hiiri-leikkejä, on todella mystillinen: hän on joko huora tai hullu. Miehessä, joka vonkaa seksiä, ei nähdä mitään mystillistä tai pelottavaa, eihän?

  6. Sitähän [äijämäisyyttä] uhkaa mikä tahansa: vaaleanpunainen väri, siideri, naisystävät, toisten ihmisten homous, istualtaan pissaaminen, kielien opiskelu, suru, ilo, julkinen liikenne, kasvikset, peiliin katsominen, liian pienet laukut, toisen avaamasta ovesta käyminen, pään liikuttaminen ilman että rintakehä kääntyy sekä kissat – vain muutamia mainitaksemme. (Anu SIlfverberg HS 7.5.09)

    Entäs sitten halukas nainen? Oikein arvattu!

  7. Totta kai naisetkin haluavat ja voivat haluta seksiä, mutta _keskimäärin_ selvästi vähemmän kuin miehet. Testosteroni lisää halukkuutta valtavasti ja miehillä sitä on paljon enemmän kuin naisilla.

  8. Jaa-a. Nämä ovat kyllä sarjassamme yleisesti jaettuja uskomuksia, joiden todistaminen on mahdotonta. Testosteroniahan on naistenkin elimistössä. Lisäksi kaikkien mahdollisten muiden hormonien ja sähkökemiallisten reaktioiden vaikutukset – aivoissa ja muualla – nyt vain ovat vähän sellaista aluetta, jota ei ole seksuaalisuuden suhteen tutkittu.

    Osmo Kontulan Halu & intohimo (Tietoa suomalaisesta seksistä, Otava 2008) kyllä tukee väitettäsi: sen mukaan miehet haluavat seksiä keskimäärin noin 2,5-kertaisesti naisiin nähden. Ylva Franzén (Lisää orgasmeja, Basam books 2009) kuitenkin esittää, että mies, joka hoitaa parisuhdettaan kaikilla sen tasoilla, huomioi toisen tarpeet muuallakin kuin sängyssä ja jakaa vastuun arjen pyörittämisestä, saa seksiä juuri niin usein kuin haluaa.

    Miten suuri osa haluttomuudesta sitten johtuu kommunikaatio-ongelmista tai muusta epävarmuudesta, joka saattaa liittyä myös yhteiskunnan naisille sallimaan seksuaalisuuden ilmaisun kirjoon? Kukaan ei voi vastata siihen.

    Totuus kuitenkin on varsin kiistämätön, ja se on, että osa naisista haluaa seksiä enemmän kuin osa miehistä, oli kultainen keskitie aivan mikä tahansa. Miten se sitten on hormonien ja evoluutiolähtökohtien näkökohdista perusteltavissa?

    Olennaista myyttien murtamisen (heh) kannalta on se, että naisen seksuaalisen halun sävyt nähtäisiin, eikä niitä pyrittäisi tukahduttamaan. Vaikka ei olisikaan valmis lähtemään kenen tahansa matkaan, se ei tarkoita, ettei haluaisi seksiä. Hugo Schwyzer ilmaisee varsin oivallisesti, miksi naiset eivät yhtä lailla helposti lähde kenenkään mukaan kuin (väittämän mukaan) kaikki miehet. Tuntuu olevan vain helppoa molemmille osapuolille vedota naisten haluttomuuteen ja jättää asia siihen. Miksi keskusteleminen on niin kauhean vaikeaa?

    Frank Papan sanoin: Kosketelkaa toisianne! Se kannattaa.

  9. Minusta on varsin ilmeistä että keskimäärin miehet haluavat enemmän, eikä siitä pidä syyllistää sen enempää miehiä kuin naisiakaan. Samoin on selvää että moni nainen joutuu elämään puutteessa.

    Yrsan esitykset ovat ihan hyviä ja pitävät osaksi paikkaansa. Kuitenkin, jos joku vastaavasti esittäisi että nainen joka pitää itsensä seksikkäässä kunnossa ja osaa ottaa sängyssä miehen huomioon saa seksiä juuri niin usein kuin haluaa, joku vetäisisi herneen nenäänsä🙂

  10. No, Cosmo pitää siitä kehottelun puolesta jo huolen, eikä siinä herneet niin sanotusti lentele. Kyllä niihin ohjeisiin jopa monet tarttuvat. Siitä voi sitten ajatella melkein mitä tahansa…

    Uskon kuitenkin, että miehillekin on tärkeää tuntea itsensä arvostetuiksi, hyväksytyiksi ja rakastetuiksi – ja tietenkin halutuiksi, eikä pelkkä hyvä kroppa tai tekniikka kuitenkaan sitten loppujen lopuksi saa aikaan sitä vuosisadan rakkaustarinaa.

  11. Tosielämän naiskokemusta puutteesta ja sen korjaamisen vaikeudesta löytyy ainakin täältä ja leimaantumisen pelosta sekä markkina-arvoteoriasta (köhöm) täällä. Joidenkin haluavien naisten on siis lähes mahdoton myöskään hakea helpotusta seksinnälkäänsä ja siihen on osuutensa meidän kaikkien yhteisellä yhteiskunnalla ja sen asenteilla.

    Kuinka moni siis asian myöskään tunnustaa omalla nimellään?

    Miss Midnight kirjoittaa blogissaan:

    ”Miesten voi olla naisia vaikeampaa ylipäätään ymmärtää sitä seksihalujen toteuttamiselle asetettujen rajoitusten maailmaa, jossa naisten on pakko elää. (Olkoonkin, että suurimmalle osalle naisista se ei ehkä ole mikään ongelma halujen vähyyden vuoksi.)”

  12. Hormoonihiiri

    Välillä minusta tuntuu, että hormonaalisten ehkäisymenetelmien holtiton parjaaminen on yksi salajuoni lisää naisen vapautunutta seksin harjoittamista vastaan – ja tämän salajuonen takana lymyilevät toiset naiset!

    Unohdetaan nyt tässä se tuskastuttava hitaus, jolla miesten e-pilleriä kehitetään – sillä saralla asenteissa onkin korjaamista. Unohdetaan taudit ja niiltä suojautumisen viisaus, ihan hetkeksi vain, leikitään vaikka että niitä ei edes olisikaan tai että kaikki seksi voisi tapahtua luotettavan kumppanin kanssa. Mutta fakta on se, että sterilisaation ohella ainoat ehkäisymetodit jotka takaavat naiselle mahdollisuuden täysin spontaaniin, raskausriskittömään seksiin milloin ja missä tahansa, ovat hormonaalisia.

    Itse olen onnellinen ja tyytyväinen pillerinsyöjä – 15 vuotta käyttöä, ei mitään negatiivisia sivuvaikutuksia, useita positiivisia sellaisia, ja olen vieläpä kaksi kertaa nopeasti ja ongelmitta raskautunut pillerien lopettamisen jälkeen. Ehkä minut jokin tauti vielä tappaa, mutta toistaiseksi minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa hormoniehkäisystä. Tiedän olevani onnekas ja varmaankin etuoikeutettu, tiedän myös, että monella on täysin vastakkaisia kokemuksia, mutta en voi olla ainoa kaltaiseni maailmassa. Silti törmään alituiseen siihen, että (usein hyvin tiedostavat, fiksut ja feministiksi itsensä luokittelevat) nuoret naiset eivät edes suostu harkitsemaan hormoniehkäisyä, koska ovat täysin ehdollistuneet kanssasiskojensa levittämälle vastapropagandalle.

    En käsitä tätä. Rakastan seksiä, erityisesti spontaania ja luontaisen villiä seksiä. Pidän tunnelman tappajina kaikenlaisia välineitä ja välikappaleita, olivat ne tarkoitettu huviksi, hyödyksi tai turvaksi. Pillerit ovat tällaiselle kuksijalle taivaan lahja, niin kauan kuin ne vain sopivat omalle fysiikalle ja seksiä voi harrastaa luotettavan kumppanin kanssa.

    Minkä takia sulatetaan nurkumatta se, että ”alan kirjailija” voi kuitata nämä mahtavat pikku apurit tuosta vain ”haluntappajina”? Miksi en koskaan näe sivuhuomautusta siitä, että vaikka naiselle A pillerit eivät lainkaan sovi, löytyy vierestä nainen B jonka elämänlaatua ne suorastaan parantavat*? Siksi että se on epäreilua ja kaikilla pitäisi olla joko tasaisen kivaa tai tasaisen kurjaa? Siksi että seksi ei sittenkään saisi olla naiselle sattumanvaraista ja spontaania? Siksi, että on jollakin tavalla ”väärin” että seksi on miehelle helppoa ja vaivatonta, kun pillereitä syövä nainen on ”aina valmiina”?

    * Tässä on toki tunnustettava, etten ole lukenut yllä mainittua Ylva Franzénin teosta – enkä tämän kuun Oliviaa – joten molemmista voi tämä sivuhuomautus vaikka löytyäkin.

  13. Hormoonihiiri

    Lisähuomautuksena vielä: kierukkahan on perusmuodossaan tietenkin ei-hormonaalinen ehkäisyvärkki, mutta pääsääntöisesti synnyttäneille asennettavana en osaa laskea sitä ”kaikille saatavissa oleviin” ehkäisymenetelmiin.

  14. Kiitos Hormoonihiiri oikein syventävästä vastauksesta. Hirmu hyviä pointteja sinulla, joista erityisen tärkeä on se, että monet (suurin osa) naisista tosiaan on tyytyväisiä hormoniehkäisyyn, ja se jopa parantaa heidän seksielämäänsä ja kykyänsä nauttia, koska poistaa pahimman pekotekijän – raskaaksi tulemisen pelon. Minä mainitsen asian Olivian jutun sivulauseessa kyllä, mutta useinhan kysymyksenasettelu määrittää keskustelun taikka tekstin paneutumaan nimenomaan tiettyyn näkökulmaan – tässä tapauksessa juuri haluttomuuden syihin. Etenkin, jos kyseessä on prosenttitaulukko (josta totuus varsin selvästi näkyy), ei asiaan tarvitse sen enempää paneutua, kun jo lähtökohtaisesti puhutaan pienen marginaalin ongelmista, joita yleisesti ei tunnusteta, ja siksi pyritään tuomaan esiin. Suurin ongelmahan varmasti ovat ne naiset, jotka eivät ymmärrä, että ongelma ei ole heissä, vaan lääkityksessä, jolla he ovat – siis hirmuneissa. Siinä saattaa seksielämän lisäksi kärsiä itsetuntokin, ja siksi asiasta olisi hyvä puhua avoimesti, eikä vain vedota enemmistöön, jolla oireita ei ole.

    Se täytyy sanoa, että Ylva Franzénin halun tappajien listalle pääsevät yhtä hyvin masennuslääkkeet ja antihistamiinit. (Koska histamiini osoittautuu tärkeäksi orgasmin ja nautinnon synnylle!) Listatut hormonivalmisteet on myös spesifioitu (eli aivan kaikki valmisteet eivät niihin kuulu), ja tosiaan, myös WHO on ottanut niiden toimintaan kantansa. Olennaista kai kuitenkin on halu ja vasta sitten seksuaalinen käyttäytyminen, sen vapaus tai rajoittuneisuus.

    Hormonien keksiminen on ollut tärkeä edistysaskel naisten vapautumisessa, sen myönnän, ja sen myöntää varmasti jokainen nainen. Kun niillä kuitenkin on vakaviakin sivuvaikutuksia, joista vain jatkuvasti ja jääräpäisesti terveyskeskuksissa ja lääkärien vastaanotolla vaietaan, on tärkeää tunnistaa se tosiasia, että joillekin naisille hormoniehkäisy ei kerta kaikkiaan sovi, eikä sen pitäisi alentaa heidän ihmisarvoaan feministisen liikkeen tai muidenkaan silmissä tai aiheuttaa kohtelua hypokondrikkona.

    En tiedä viittaatko alan kirjailijalla minuun vai Franzéniin, (oletan että jälkimmäiseen, koska minähän en millään muotoa ole ”alalla”) mutta Franzén on kuitenkin seksuaalikouluttajana vuosikausia toimineena ollut satojen (?) naisten halun ja sen puutteen tai vaikeuksien tulkkina, ja hänen sanansa voisin uskoa painavan enemmän kuin jonkun, joka siteeraa pelkkiä tutkimustuloksia, joiden kysymyksenasettelut ja vastaajien rehellisyys (kyky nähdä, mikä johtuu mistäkin) ovat usein etenkin näissä asioissa varsin kyseenalaisia.

    Olet varmasti oikeassa siinä, että hormonit ovat paras mahdollinen tapa ehkäistä kaikille (nuorille) naisille, joille raskaus olisi katastrofi. Missään nimessä hormoneita ei kannata lähtökohtaisesti tyrmätä kenenkään, sillä kuten sanottua, mikään muu väliaikainen tapa ehkäistä ei takaa samanlaista vapautta. (On varsin henkilökohtaista, voiko sitä ainoaa mekaanista vaihtoehtoa asentaa synnyttämättömälle, ja ikävä kyllä kuparikierukkakin on toisille allergisoiva ja siten sopimaton väline.) Kuitenkin melko suuren ryhmän muodostavat ne naiset, jotka ovat (mahdollisesti lääkärien selän takana) lopettaneet pillerit, koska lääkäri ei ole ottanut heidän oireitaan todesta, ja sitten he näkyvätkin jo aborttitilastoissa, jotka ovat varsin karut.

    Sallitteko, että lainaan lääkärin sanaa (Väestöliiton lääkärin Miila Halosen referoimia tutkimustuloksia):

    ”Alle 20 vuotiaiden suomalaisten keskeytytetyistä raskauksista noin 40% sai alkunsa yhdynnässä jossa ei käytetty mitään ehkäisyä. Suomessa raskauden keskeytyksiä tehdään 10 000-11 000 / vuosi. Raskauden keskeytyksistä yli 20% tehdään naisille, jotka ovat siirtyneet tabletti-ehkäisystä tehottomampaan menetelmään.”

    Koska kukapa luopuisi pillereistä kepeästi ja riskeeraisi mahdolliset tulevat raskaudet vaarantavan abortin, joka saattaa vielä olla varsin kivulias ja traumatisoiva kokemus – sen lisäksi, että se on aina vaarallinen terveydelle ja jossain määrin stigmatisoiva teko? Harva vakituisessa suhteessa elävä ainakaan – muutenhan abortteja kertyisi lukuisia samoille henkilöille.

    Minä jos kuka kannatan spontaania, vapaata ja iloista seksiä – kaikille tasa-arvoisesti ja paljon! Jos se toteutuu pillereiden avulla, olen enemmän kuin iloinen siitä kaikkien niiden naisten vuoksi, joiden elämästä yksi riski, pelko ja epävarmuustekijä poistuu, ja jotka saavat sen vuoksi päättää, mitä elämällään tekevät, missä järjestyksessä ja kenen kanssa. Hienoa. Olen tässä tosissani.

    Otetaan kuitenkin huomioon myös ne ihmiset, jotka eivät ole yhtä onnekkaita, ja joille siksi on jäänyt tässä yhteiskunnassa lyhyempi tikku käteen. Seksin pitäisi olla kaikille helppoa ja vaaratonta, eikä sen harrastamisen pitäisi kenellekään vaarantaa vaikkapa tulevaa toimeentuloa, mielenterveyttä, terveyttä tai sosiaalista hyväksytyksi tulemisen tunnetta.

  15. Miten se on ilmeistä?

    t: nimim. runkkaan täällä sormet verille (sori törkeät sanani, mutta niin se on)

  16. Sanotaan nyt näin: miehiä huoritellaan seksin haluamisesta ja harrastamisesta hyvin harvoin. Naisia huoritellaan suunnilleen aina.

    Do the math.

    Ihan suoraan sanoen, historian valossa ja nyky-yhteiskunnan ikeet (väkivallan uhan, ehkäisyn paineet, jne) tuntien – olisi ihme, jos naiset ilmaisisivat seksihaluaan yhtä vapaasti kuin miehet.

  17. Tähän vielä härskisti lainaan hienon rätväkästi ja yksiselitteisesti kirjoitettua vastausta aiheeseen tai sen viereltä, jonka Turquoise jätti Myytinmurtajan blogiin tänne vievän linkin ketjuun.

    6) Pelkällä testosteronilla ei selitetä seksin halua tai harrastamista. Halut ovat biologisia tarpeita, niiden toteuttaminen on ihan eri asia. Haluttaa voi myös ”henkisesti”, esimerkiksi jos sattuu vaikka jotain rakastamaan ja haluaa läheisyyttä. Jos olen suhteessa ja panettaa, luultavasti haluan harrastaa seksiä mahdollisen poikaystäväni kanssa. En silti pane jokaista vastaantulijaa, enkä edes halua. Panetus ei ole pelkkä fyysinen olotila, eikä se ole sitä miehilläkään, vaikka mitä väittäisitte. Nälkäkin voi olla, muttei ihminen silti koko aikaa syö kaikkea mitä mieli tekee.

    7) Ihan kammottaa että tämä pitää erikseen sanoa, mutta maailma on täynnä miehiä, joiden mielestä vaikkapa deitti-ilmoitukset – tai koko maailma – ovat jotain seksi-kataloogeja, joista pitäisi voida valita mitä tavaraa haluaa tänään käyttää. Ja sitten kun tavara uskaltaa sanoa ei, niin johan alkaa rähinä. Jos nainen sanoo olevansa halukas, se tarkoittaa miesten mielestä automaattisesti että hänen pitää antaa seksiä jokaiselle sitä haluavalle, tai muuten hän syrjii miehiä. Samoin nämä miesasiamiehet tuntuvat ajattelevan että jos nainen harrastaa yhden miehen kanssa seksiä, hän on velvollinen harrastamaan sitä myös kaikkien muiden haluavien kanssa tai sitten on epäreilu. Seksi ei ole mikään koululiikuntatunti, josta poissaoloon pitää olla syy tai tarhaan tuotu karkkipussi, joka pitää jakaa tasapuolisesti. Miksi se pitää erikseen oikein vielä selittää, että seksi on yksityinen, persoonallinen asia. Se ei ole sama asia kun työmarkkinat, tai koulu tai maailmantalous. Miehet voivat valita nähdä asian näin, mutta kaikki naiset maailmassa eivät kuitenkaan ajattele niin. Sitä on pakko oppia kunnioittamaan, että ihmisillä on oikeus valita itse kumppaninsa.

    Jos ette pysty pitämään naista ihmisenä, vain pelkästään yhtenä kollektiivisena läjänä, jolla on velvollisuus tuottaa teille seksipalveluja, miten voitte kuvitella meidän edes haluavan olla kanssanne missään tekemisissä. Tai miksi edes pitäisi.

  18. Tämä on melkein liian helppoa. Katsokaapa, mitä ihan kansan edustaja (Rkp:n entinen kansanedustaja Zilliacus) voi sanoa koko kansan lehdessä (Iltalehti 1.6.09): Niukka asu viestii halusta tulla raiskatuksi.

    Ei tarvitse edes ilmaista yhtään mitään ilmaistakseen halunsa tulla väkivallan kohteeksi, koska asunsa puolesta saattaa näyttää jonkun mielestä haluttavalta. Mikä käsitteiden sotku!

  19. Hesarin parisuhde ja seksi -osastolla on koskettavia ja henkilökohtaisia kertomuksia ilman olemisesta. (HS 27.5. Elämää ilman seksiä)

  20. Päivitysilmoitus: Ei enää henkarilla – vastuullinen abortti ja muita mahdottomuuksia « aaltopahvia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s