Heikompi sukupuoli vai ei?

Päivän Hesarissa Riku Korhonen googlaa tasa-arvoa lauseilla After his wife left him ja After her husband left her ja päätyy vertailemalla aineistoa toteamaan vanhan, tunnetun ja taajaan käytetyn feminismin tyhjäksi tekevän totuuden: miehet kärsivät enemmän. (Google sen todistakoon!)

No, minulla on siihen sattumoisin vastaus valmiina. Sekin miehen suusta.

Tässä. (What’s in it for men?)

Ja tässä. (The new second sex, or architects of their own adversity.)

Saanko esitellä: Hugo Schwyzer.

In the first place, as feminists have been pointing out for decades, “the patriarchy hurts men too.” It is male-dominated culture that has set up unreasonable standards for masculine achievement, that has perpetuated the toxic notion that real men don’t express vulnerability. The risk-taking behaviors that cause men to die earlier — heavy drinking, smoking, driving too fast — are hardly the fault of women in general or feminists in particular. Men behave recklessly because of their own response to a male-created culture that praises an outer façade of manly insouciance. How many wives and mothers and sisters are forced to nag the men in their lives to go to the doctor when they don’t feel well? To read Sommers, one gets the impression that feminists are trying to discourage men from seeking the help they need — when the real cause of the male refusal to reach out for assistance (a stubbornness that indeed proves lethal) is the homosocial desire to live up to a masculine code that praises self-sufficiency, toughing it out, and “giving ‘em hell.”

(Hugo Schwyzer: The new second sex 21.5.2009)

3 responses to “Heikompi sukupuoli vai ei?

  1. Tuli mieleen se kerta, kun joskus teininä olin parin ystäväni kanssa menossa teatteriesitykseen. Teatteri oli vähän syrjemmässä, sokkeloisilla kujilla, emmekä heti hoksanneet oikeaa käännöstä. Takanamme tuleva tuntematon mies sanoi meille yllättäen: ”Se teatteri X on tossa suunnassa.”

    Me kaikki hätkähdimme ja katsoimme häntä epäluuloisesti. Vetäydyimme vähän taaksenpäin, kunnes huomasimme, että kysehän oli ihan perussiististä, ystävällisestä hepusta. Siksi kiitimme hymyillen ja jatkoimme matkaa miehen osoittamana suuntaan.

    Mutta muistan sen hetken, kun käännyimme katsomaan, kuka puhuu. Miehen silmissä oli vilpitön hämmästys ja loukkantuminen siitä, että joukko tyttöjä automaattisesti piti häntä – *häntä*, epäilemättä mukavaa jätkää – uhkana ja vaarana.

  2. ”Koulussa meille myös painotettiin naisen oikeutta asettaa rajansa – -. [T]osiasiassa mahdollisuudet hakea loukkauksista jälkikäteen hyvitystä ovat äärimmäisen heikot. Loppupeleissä minua suojaavat vain yleiset käytösnormit ja oma intuitio.” (Anna Kontula: Tästä äiti varoitti, 2009 Like.)

    Yleiset käytösnormit eivät ole kovinkaan raudanvarma turva yksin, yöllä, kujalla.

    Tulossa: bloggaus pamfletista Tästä äiti varoitti ja jatkoa seksikeskustelulle. Tervetuloa mukaan!

  3. En koskaan ehtinyt kirjoittaa Tästä äiti varoitti -pamfletista, mutta kävin nyt sentään korvauksena poimimassa professori Hugo Schwyzerin tekstistä olennaisen viittauskohdan tähän yhteyteen. Kiinnostuneet voivat käydä lukemassa koko jutut hänen sivuiltaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s