Hävytön nainen!

Kuinka usein elokuvan päähenkilö on vanhus? Eipä kovin usein. René Allion Vanhan hävyttömän naisen nähtyään alkaa melkein ihmetellä miksi. Sylvie (kyllä, vain etunimi, niin kuin kunnon diivoilla) esittää kipinöivästi vanhaa rouva Bertheä, joka elokuvan alussa menettää miehensä. Siitä alkaa sopimattomuus – madame Berthe ei aiokaan alistua vanhanaikaiseen ja kahlittuun lesken rooliin, vaan alkaa elää niin kuin haluaa. (Viimeinkin, voisin lisätä.) Berthen käytöksen sopimattomuudesta voi näin vuosikymmeniä jälkikäteen luonnollisesti olla monta mieltä, kun hän tutustuu prostituoiduksi epäiltyyn naiseen ja alkaa viettää aikaansa tämän kanssa mm. elokuvissa ja juomingeissa käymällä. Paha, paha nainen myös syö joka päivä ravintolassa, kuten hänen olemattoman ”eläkkeensä” maksavat lapset muistavat tuohtuneina huomauttaa.

”Nainen, joka on elämänsä syönyt toisten tähteitä, syö nyt joka päivä ravintolassa!”

Meidän katsojaotoksessamme (kolme nuorta naista) vaikutti vaikealta ymmärtää, että yllä olevaa lausetta käytettiin siis sen perustelemiseen, miksi madamen *ei missään nimessä* olisi sopinut syödä ravintolassa. Olihan elokuvan alussa tosin näytetty, missä asenneympäristössä (vuonna 1965 kuvatun elokuvan) madame eleli: miehensä kuolinpäivänä hän keitti ruokaa, tarjoili pöytään ja seisoi itse sivummalla odottamassa, että *pojat ovat syöneet*. Ou jea!

Elokuva oli siis täysi hitti, kun rouva Berthestä kasvoi madame Berthe, joka reteästi myi kaiken haarukoista huonekaluihin (ja miehensä vaatteisiin – voi, mikä pyhäinhäväistys!) ja osti itselleen auton ajellakseen retkille merenrantaan.

Jos pitäisi valita tämän ja kohutunkirotun Pane mua! -elokuvan välillä, pitäisin Allion elokuvaa radikaalimpana.

Vaikuttavinta elokuvassa olivat mustavalko-kuvaan vangitut Sylvien kasvot, joissa onnesta ja vapaudesta nauttivat silmät loistivat. Missä sellainen sielukkuus on 2000-luvun elokuvista? (Tämä on haaste! Kertokaa esimerkkejä!) Miksen kuvitellut, että 60-vuotiaan lesken ”seikkailut” voisivat olla kirvoittavia?

***

Ikävähköä ja katselukokemukselle tuottamuksellista haittaa tehnyttä oli se, että tekstitykset katosivat elokuvasta aika ajoin kokonaan. Näin ranskaa taitamattomana ymmärsin lähinnä sen, että puhuttiin *ajamisesta* tai *ostamisesta*, (romaaniset kielet, they are all alike…) mikä jollain tavalla sumensi käsitystäni lopun juonikuviosta.

One response to “Hävytön nainen!

  1. Päivitysilmoitus: Toiset takit – minä joka on kerrottavissa « aaltopahvia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s