Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, että minua ilahduttaa suunnattomasti se, kuka tai mikä ilmiö hyökyi Väyrysen ohi presidentinvaalien kakkoskierrokselle. Täysin politiikan ulkopuolisena kysymyksenä minä henkilökohtaisesti näkisin mielelläni valkoisessa Mäntyniemessämme presidenttiparin, joka edustaa kaltoin kohdeltua vähemmistöä ympäri maailman. Se olisi minun mielestäni hieno osoitus siitä, miten me pohjimmiltamme olemme kansa, jonka mukaan ihmisoikeuksia pitäisi suojella, ei sietää.
Sosiaalisesta mediasta, eritoten Facebookista, voi olla monta mieltä – Aamulehdessä ollaan suorastaan nolostuttavassa määrin – mutta sitä ei voi kukaan kiistää, että some tarjoaa meille mahdollisuuden tehdä taidetta, jollaista ennen ei olisi voinut. Se on vaikuttamisen kanava, jonka samanmieliset, innoittuneet, kasvokkain usein helposti vaivautuvat suomalaiset osaavat erityisen hyvin käyttää hyväkseen. Linkittämisestä on nopeasti tullut vaikuttamiskeino, taiteen tukemisen keino, taiteesta taas jälleen poliittisen vaikuttamisen keino. Ah, mitä aikoja me elämmekään!
Tämä ilmiö, taiteilijoiden esiinnousu, sosiaalisen median hyökyily yhden ehdokkaan ympärillä, kampanjarahoituksen kerääminen pienlahjoituksina, on siinnyt uudesta mahdollisuudesta. Vallan kolmijaosta on tullut nelijako – nyt vasta sen todellisessa mielessä. Sosiaalinen media on kansan ääni, hyvässä ja pahassa. Ja etenkin poikkitaiteessa.
Linkitän teille tämän, koska se on niin liikuttava, ilahduttava – ja ne, jotka eivät jaa poliittista mielipidettäni, voivat silti nauttia taiteesta. Eivätkö voikin?
Onnea matkaan molemmille ehdokkaille. Matkaa ei ole enää pitkälti, ja historiaa on jo uudelleen kirjoitettu, kävi vaaleissa kuinka tahansa.
aaltopahvia 
Tämä oli tosiaan liikuttava katsella. Hieno tempaus! Ja toivotaan tosiaan, että äänestystulos olisi ”erilainen” 🙂