Avainsana-arkisto: Lesboparisuhde

Naisten perhe

The Kids Are All Right on mielettömän hieno elokuva. Se onnistuu olemaan samaan aikaan komedia ja kertomaan hyvin koskettavan, syvän tarinan siitä, mitä on olla pitkässä parisuhteessa, mitä on pitää huolta perheestä, vuosi vuoden jälkeen.

Ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Lisa Cholodenko näyttää näyttelijöidensä jokaisen virheen. Hän aloittaa ihosta. Upeat suuren luokan tähdet, Annette Bening ja Julianne Moore nähdään elokuvassa meikittä, pisamainen vanhuuttaan löpsöttävä iho paljaanaan, itkemässä suihkun kalvaassa valossa, halimassa peittojen alla niin, että naururypyt puristuvat näkyviin. On yllättävän vaikuttavaa nähdä oikeaa ihoa valkokankaalla. Kaikki on nykyisin niin viimeisen päälle meikattua ja photoshopattua, että jo pelkän lupsuttavan poskipussin näkeminen saa uskomaan henkilön tunteisiin enemmän. On mahdotonta olla samastumatta heidän suruunsa, kun lapset ovat kasvamassa isoiksi, muuttamassa pois, ja perheenädit taas ovat erkaantuneet toisistaan siinä määrin, että yhteisen hetken luomiseksi on käytettävä jonkinlaisia kommervenkkejä.

Kuulostiko edellinen lause hassulta? Perheenäidit ovat erkaantuneet toisistaan? Äidit – monikossa? Niin. The Kids Are All Right on elokuva lesboparisuhteessa elävien perhe-elämästä. Siihen liittyvä hassu väärinkäsitys näytetään jo trailerissakin, jonka suosittelen kaikkia elokuvaa näkemättömiä katsomaan. Samanlaisia vaikeuksia kokee varmasti moni neljänkympin ylittänyt pariskunta, jonka lapset lentävät pesästä. Vieraus, yksinäisyys, kaavoihin kangistuminen ja puolison itsestäänselvyytenä ottaminen ovat yleisiä ongelmia parisuhteissa. Niiden kuvaamisesta huolimatta näyttelijät osaavat elokuvassa luoda luontevan tuntuisen  hellyyden ja arkisen lähellä olemisen kuvan. Nic (Annette Bening) silittää kaupassa vaimonsa hiuksia heidän jutellessaan. Pariskunta istuu sohvalla kädet ja jalat solmussa katsomassa avaraa luontoa. Pariskunta keskustelee spermanluovuttajan tilanteesta hampaita pestessään.

Minusta tämä on vaikuttavinta elokuvaa pitkään aikaan. Voin uskoa näiden naisten rakkauteen paljon paremmin, kun minusta ei tunnu, että minua yritettäisiin siitä vakuuttaa. Suurin osa elokuvista, jotka käsittelevät rakkautta, tekevät rakkaudesta ihmeellisen väritöntä. Haukotuttaa, kun esitetään ensimmäinen karusellikohtaus tai järvellä soutelu, kun syödään hienosti ulkona kynttilänvalossa ja kositaan shampanjalasien äärellä. Elokuvarakkaudessa ei saa koskaan olla vaikeuksia, jotka kumpuaisivat itse henkilöistä. Jos toinen on hallitseva persoona ja toinen boheemimpi oman tiensä etsijä? Ei. Niin ei vain rakkauselokuvissa voi olla. Merkitykselliset kohtaukset eivät vain voi tapahtua tiskejä tiskatessa.

Paitsi tässä rakkauselokuvassa. Siksi siinä on jotain erityistä.

Jos jollakulla vielä on sellainen olo, että homo- ja lesboparien ei pitäisi saada solmia avioliittoa ja adoptoida tai saada hedelmöitysapua, kannattaa katsoa tämä elokuva. Se voi muuttaa mielenne.