Avainsana-arkisto: George Dickie

Anna mun leikkiä vielä!

Kun tänä jouluna aloin tehdä pipareita, ostin kaupan taikinaa ja kaupan kuorrutusta, jota voi pruittailla valmiina piparin päälle ilman tomusokerin ja leivinpaperista käärityn pursottimen kanssa taiteilua (tai taistelua). Päätin keskittyä sisällön sijasta kerrankin muotoon. Niinpä sekään ei haitannut, ettei minulla ole yhtäkään piparkakkumuottia. Otin voiveitsen ja rupesin luomaan. Luit oikein: luomaan. Miksi keittiössä vain puurrettaisiin, miksei siellä myös luoda?

Aloin pohtia, mitä haluaisin yrittää taikinasta nostaa esiin. Minkälaisia hahmoja voisi luoda pelkkinä siluetteina, kolmella eri korostusvärillä? Sitä pohtiessani minuun iski ensimmäinen varma luomisen merkki: epävarmuus ja ahdistus. Mitä piparitaikinasta muka voisi tehdä? Tein ympyrän ja sydämeni rauhoittui. Ei ollut pakko tehdä mitään aivan uutta, merkittävää. Tein sydämen ja varovaisuus palasi. Mikä nyt sydäntä itsestäänselvempää olisi? Seuraavaksi tein ironisena vetona piparin mallisen piparin ja intouduin taas. Tein pataässän! 

Vihdoin leikki pääsi voitolle. Alkukankeus katosi, kun aloin muokata kokonaista merimaisemaa. Tein merirosvolaivan, merirosvon sapeli kädessään, vaanivan hain ja aarrerkun ja oudon lintuilmiön taivaalle. Ainakin siitä piti tulla lintu. Minä itse tiedän, että outo kulmio on merirosvo sapeli ojossa. Ja jos suurissa merilaivoissa ei ole tuollaisia purjeita tai romanttisen pyöreitä ikkunoita, mitä sitten? Se oli vaan leikkiä!

Tapaus sai minut miettimään omaa suhdettani ja ehkäpä myös jonkinlaista yleistä suhtautumista luovuuteen. Luovuus on aikuisten leikkiä, sanotaan. Onko leikki siis suorittamista ja epäonnistumisen pelkoa? Onko pipareista tultava täydellisiä, mitä eliöitä ikinä sitten pyrkivätkään kuvaamaan? Osa ilosta oli lopulta vain leikellä taikinaa ja katsoa, miltä palanen alkaa näyttää. Mustetahratesti, jossa tahraa pystyi itse muokkaamaan. Ennakkoon suunnitteleminen on jotain, mikä yhdistetään vakavasti otettavuuteen, työhön. Suorittaminen ja epäonnistumisen pelko myös. Miksi aikuisten leikki siis muistuttaa enemmän työtä kuin leikkiä?

Luovuutta mystifioidaan mielellään. Ne keillä on taito tuottaa taidetta, saavat yleisesti hyväksytysti toimia luovuuden puolesta edestä puhujina. Miksikö? Koska se on heidän työnsä. Kirjailija voi puhua ummet lammet jumalallisesta johdatuksesta ja inspiraatiosta, mutta loppujen lopuksi ilman pedanttia työminää ei kenestäkään taiteilijaa tule. Ideat on myös vietävä päätökseensä: ne on saatettava oikeaan muotoon ja sen etsimiseen voi mennä kauan. Se ei vain ole kovin mediaseksikästä. 

Entä ne kaikki ihmiset, jotka epätoivoisesti tarvitsisivat luovuudelleen ulostuloväylän? Joku heidänkin piparinsa tuomitsee: eihän se edes näytä lokilta! Suomalaisessa asenneympäristössä ei ole sopivaa puuhailla vain puuhailemisen ilosta. Mahdollisesti siksi monet sisustavat olohuonettaan joka kevät uusin kuosein. Se on sopivaa puuhailua. Pipareiden tekeminen on sopivaa, jos käyttää muottia ja tekee niitä oikeastaan vain sukulaisten vierailun varalta tai lapselle näytiksi. Siitä ei saa nauttia, sillä aikuiset eivät leiki. Kaikella on oltava tarkoitus.

Luovuus ilman päämäärää tuomitaan helposti hulluudeksi. Kun käsitetaiteilija virittää järveen A:n muotoisen portin vesaikosta – noin niin kuin esimerkiksi-, siitä tehdään valokuvakirja. Jos naapurimökin Jaska tekee saman, häntä pidetään hiukan vinksahtaneena, vaikka tarkoituskin olisi sama. Syvä tunne ja sanomisen tarve eivät riitä perustelemaan vapaaksi päästettyä luovuutta. Sille tarvitaan myös rajat ja ne tulevat itse taidemaailmalta. Taide tarvitsee kategorian elääkseen. George Dickien institutionaalinen taideteoria näyttäisi tässä suhteessa toimivan ainakin yhteisöllisen rajoittamisen keinona. 

Niinpä haluan kaikkien merillä yksinäisyyttä kärsineiden puolesta esittää teokseni, diptyykin, Ohoj sie lokki siellä, laulahan minulle laulu! Sen yhteiskunnallinen sanoma mielen hajoamisesta yksinäisyydessä on monikerroksinen, eikä toivoakseni katoa yhdellä katselukerralla. 

Piparkakkujen vallankumous

Diptyykki: Ohoj sie lokki siellä, laulahan minulle laulu! I

 

Piparkakkujen vallankumous

Diptyykki: Ohoj sie lokki siellä, laulahan minulle laulu! II