Taiteiden yö II

Lilyn verkkosivuilta voi lukea fiiliksiä perjantain ”akvaariohaastattelusta” eli Akateemisen näyteikkunasta viime metreillä vaihtuneen haastattelijani näkökulmasta. Haastattelujen välissä ehdin itse nähdä Pienen balettiseurueen esityksen, joka piti katsojat otteessaan, vaikka kesken kaiken ohi jylläsikin se Helsingin Sanomienkin kuvaama valkea eläinkulkue. Joka siis myös oli hieno, noin niin kuin sivusilmällä vilkuiltuna.

Esiintymisessä on se paha puoli, että ei ehdi eikä pysty kiinnittämään niin paljon huomiota muiden esiintymisiin. Jännittää, hiostaa ja miettii, että kiinnostaako tämä lopultakaan ketään. Huomasin kuitenkin teidät kaikki siellä ikkunan takana ja hymynne jäivät mieleen! Erityisesti ilahdutti se, että nuoria miehiä lapsineen ja ilman seisoi myös siellä seassa ja mukana naurahtelemassa. Tämä lämmittää erityisesti naiskirjailijaksi aina tituleerattavan naiskirjoja kirjoittavan nais- ohosiis henkilön mieltä.

Kiitoksia.

Mä menen nyt päättäväisesti tuonne työpöydän ääreen ja jatkan seuraavaa kirjaa, jossa vahvat tytöt laukkaavat miekkoineen kostamaan moraalisia vääryyksiä. Nih.

Taiteiden yö

Jos haluaa tulla kuuntelemaan syväluotaavaa keskustelua romaanistani Paljain käsin, on tänään siihen oiva tilaisuus. Istun Helsingin Akateemisen kirjakaupan Esplanadin puoleisella akkunalla haastateltavana klo 17.30 ja vielä 19.30! Nähdään ehkä Taiteiden yössä.

Jk. Luvassa myös paljastuksia tulevista haasteista!

Näyttely Galleria Gjutarsissa

Tänään aukeaa näyttelymme Heijastus Galleria Gjutarsissa Tikkurilassa. Galleria on lähellä Heurekaa, Vernissan kulmalta vain pieni käännös viheriään pöpelikköön, jonka keskellä seisoo upea vanha valkoinen puutalo. Talon sisältä löytyy 21.8. asti Kaisa Erikssonin (ent. Kontio) ja Aino Jääskeläisen piirroksia, grafiikoita ja erilaisia savesta valettuja ihmeitä ja peilinpaloja sekä minun sanataideteokseni Tyttö peilissä.

Kaikki näyttelyn teokset kietoutuvat jollain tapaa tekstini Heijastus ympärille, josta on tehty taidekirja hitusen Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? -kirjan tyyliin. Aukoista avautuu toinen kuva, teksti puhuttelee toisin, kun sivutkaan eivät ole selkeät rajoiltaan. Käsintehtyjä taidekirjoja on muutama, ja niitä voi ostaa galleriasta.

Niille, joiden on vaikea keskittyä tekstin tavaamiseen näyttely-ympäristössä, on mahdollisuutena myös kuunnella tekstini Heijastus kuulokkeilla. Samalla voi tuijotella laiskasti ikkunasta avautuvaa nurmimaisemaa tai kimmeltäviä peilitöitä seinällä. Ikkunanerkkeristä mobilet hiljaksiin luovat varjojaan lattialle ja seinille.

Kaikkea en tässä paljasta, sillä toivon, että menet katsomaan itse!

Ne sukupuolistereotypiat

Aurinko häikäisee upeasti läpi sälekaihtimien. Olen nousemassa sängystä, haluan touhuamaan omia juttujani, keittämään kahvia, lukemaan blogeja, pelaamaan Sims3:a loman kunniaksi.

Mies nappaa kiinni vyötäröstä pitkällä kädellään ja vetää takaisin sänkyyn.

Minä, vaimo: Ei kun mä haluun mennä pelaamaan.

Mies sanoo: Halitaan ensin vähän.

Minä, vaimo nytkähdän kärsimättömästi otteessa. Miehen käsivarsi heltiää. Hän kääntää katseensa kattoon. Tiedän, että olen jotenkin loukannut. Mutta kahvin porotus, pelin hurmio! Onhan tässä maattu jo koko yö.

Mies sanoo: Ei helliminen ole vaan sua varten.

Käperryn kainaloon, otan mukavan asennon pää rintakarvojen kutituksessa. Jään miettimään: Miksi kuvittelen, että on?

Ai niin. Ne sukupuolistereotypiat.

Heijastus

Hiljaisuus on toimekkuuden merkki! Minä, Aino Jääskeläinen ja Kaisa Kontio pidämme näyttelyn Tikkurilan Galleria Gjutarsissa elokuussa. Luvassa lisää Essin sanallista käsitetaidetta – mitä se oikein on? – ja upeaa taidegrafiikkaa! Tulkaa mukaan leikkimään.

HEIJASTUS

Kaksi taidegraafikkoa ja kirjailija lähtivät tutkimaan sitä, mitä he joutuvat kohtaamaan, kun katsovat peiliin.

Peilin edessä ihminen on itselleen armottomin, mutta peilikuvan kasvot ovat tuttuudessaan myös turvalliset, lohduttavatkin. Toisin kuin valokuva, peilikuva elää ja muuttuu ajan mukana. Minkälaisia rooleja me otamme selvitäksemme siitä?

Näyttelyn taidegrafiikat, piirrokset ja jopa mobilet on kiedottu Essi Tammimaan tekstin Heijastus ympärille. Kerromme itsellemme tarinaa siitä, millaisia olemme. Siinä tarinassa saamme sentään olla pääosassa.

Heijastuksissa lapsuuden mielikuvitusleikki muuttuu totiseksi todeksi.

Aino Jääskeläisen taidegrafiikka savelle. 

3.8. – 28.8.2011, Galleria Gjutars, Vanha Kuninkaalantie 6, Vantaa.

Auki: ke-pe 12-18, la-su 12-17.

 

Piinaava tarve miellyttää

Nadjan huoneessa on tunnin mittainen haastattelu Piinaava tarve miellyttää, jossa puhumme Paljain käsin -romaanista. Nadja Nowakilla on tosi tarkkoja kysymyksiä, ja haastatteluun on myös lisätty näyttelijän lukemia näytteitä kirjasta, jotka ovat yksinkertaisesti hienoja. Lupaan, että haastattelulla on onnellinen loppu.

Komeaa proosaa suomalaisesta elämänmenosta

Oh!

Komeaa proosaa suomalaisesta elämänmenosta. 

Kokonaistaideteos

Ristiriidoilla voi rakentaa kahdesta teoksesta kokonaistaideteoksen, joka hymyilyttää ja pirkistää.

Kulttuuritärppejä

I’m tongue-tied and dizzy, and why should I keep it to myself? 

Sellainen bändi kuin Fleet Foxes on soinut Radio Helsingillä aamuisin, kun ajelen kasteen kirkastaman kevätilman läpi Lahdenväylää. Nyt levy kolahti postiluukusta, ja siitä on ihan pakko ihan vähän mainita. Helplessness blues on levy täynnä ihmeen kansanmusiikkityylistä kitarointia, kirkollisia lauluharmonioita ja kaiken kaikkiaan aivan upean nyanssista indiemusiikkia.

Kun levyllä soitettavien soittimien nimiä yrittää kääntää suomeksi ja huomaa, ettei silti tiedä, millaisesta soittimesta on kyse, voi olla varma, että on varmoissa käsissä. Nämä biisit toimivat kuitenkin minulle vain kuulokkeilla. Levysoittimesta soitettuna niiden pienenpienet harkitut rakennelmat hukkuivat tilaan.

Toinen ihana ja yllättävä kulttuurikokemus oli käydä Taikin Masters of Arts -lopputyönäyttelyssä Lauttasaaren sillan kupeessa. Lähtö tapahtumaan oli vipittömän ex tempore ja kerrankin se kannatti. Tai oikeastaan taide kantaa ja kannattaa aina. Aina kun olen lähtenyt taidenäyttelyyn, väsyneenä ja kiireisenäkin, olen saanut sieltä enemmän energiaa kuin olisin lepäämällä saanut. Taikin näyttelyssä käsiteltiin arkkitehtuurin ja avaruusajan vaatteiden lisäksi paljon tyttöyttä ja naiskuvaa.

Aalto-yliopistoutuminen näkyi hillittömän hallin näytteilleasettelun ammattimaisen kiiltävässä pinnassa sekä vakuuttavassa tarjoilussa, josta kostutin huuleni. Valtava tila ja innovatiiviset muotoiluesineet ja vaatteet sekä kaupunkisuunnitelmat ehkä pelasivat kiintopisteinä vähän vastaan taidetta, joka oli aika tyypilliseen tapaan ripustettu seinille. Minä sain silti potkuni ja innoitukseni seuraavin töihin ja 1,5 tunnin kotimatkaan juuri siitä taiteesta.

Näyttelyssä oli nähtävillä myös Satu Haaviston haastavia tyttökuvia, joissa katse ei ole painunut, eikä tilaa luovuteta katsojalle hallittavaksi. Haastavia katseita oli juuri laajempana kokonaisuutena myös Lahden Kipinässä – aiemmin ja runsaammin kuin Helsingissä! – missä kävin nautiskelemassa sen viime lauantaina. Kuvat ottavat valtaansa varsin voimallisella tavalla. Siitä voi olla jo vähän ylpeäkin.

Käsityö kannattaa

Taide-lehti on uudessa kevään numerossaan huomioinut minut ja pedantisti sidotun tekstiteokseni Art Auttoisissa. Olen niin ylpeä pienistä tikapuupapereistani maailman tuulissa!

Kirjailija Essi Tammimaan liuskanmittaiset tarinat nuoresta seksuaalisuudesta kaikkine traumoineen ovat yksinkertaisesti hienoja. Ne tekevät kuvia. (Pessi Rautio, Taide-lehti 02/2011)

Ja minä kun kielsin isää ja äitiä käymästä näyttelyssä!

Sen lisäksi, että kirjoitin tekstit, joista arvostelussa puhutaan, sidoin bondage-solmuja ankkuriköydestä, jotta japanilainen puurakennelma pysyisi katosta, lävistin paperit neulalla ja ripustin ne langalla puurakennelmaan tarkasti harkituille korkeuksille. Iskuporasin myös ensimmäistä kertaa eläessäni kattoa.

Käsityö kannattaa!

Ovi rivoon auki vielä vappuun.