Aihearkisto: leipä

Leipä – elinehto

”Ja anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme…” Jopa Raamattu ilmaisee, kuinka tärkeää se on – leipä. Se kova, pyöreä, usein reikäinen, kohoava, rukiinen. Leipä asettuu katkelmassa edustamaan kaikkea ruokaa, ylipäänsä syömisen elinehtoa. Leipä on peruselementti.

Kun suomalaiset joutuvat asumaan pitkiä aikoja ulkomailla, useimmat heistä raportoivat juuri ruisleivän kaipuusta. Vaalea höttö ei täytä, mutta turvottaa, eikä siinä vain ole sitä vastaanpanevaa tuntua tai kirpsakkaa makua.

Uusi ruokavaliotietous on alkanut kovertaa leipää rakastavan kansan sallimusta. Ennen viljaan keskittynyt ruokapyramidi onkin käännetty kasvisten ja lihan voittotiimiksi. Terve ja dynaaminen syö salaattia. Silti suomalaiset kuluttavat leipää kuin viimeistä päivää. Pakkauskoot ovat suuria ja miltei pienimmistäkin lähikaupoista saa jotain samana päivänä uunista otettua.

Turun Ars Novassa on teos, joka syleilee maailmaa, sillä se koostuu vain tyhjistä leipäpusseista. Taiteilija Minna Soraluoma on oivaltanut, että taiteelle riittää pelkkä kehystäminen, osoittaminen. Niinpä teos koostuu pienistä lahjapaketeiksi juuttinarulla sidotuista erilaisista leipäpusseista, jotka tietyt perheet ovat tiettynä kevään viikkona kuluttaneet. Perheiden tiedot taas on kehystetty pieniin valkoisiin kuvakehyksiin lakonisin konekirjaimin tähän tyyliin: 56-vuotias mies, 84 kiloa, 3450g leipää, 5 ruista, 8 sekaleipää, 3 vehnäleipää.

Leipäpussit ovat itse asiassa yllättävän viehättäviä. Värit ja kuviot ovat maanläheisempiä kuin esimerkiksi kaupan muovipusseissa, ja ehkä pussin kudoskin on ohuempaa, herkempää. Herkkyyttä edustavatkin pussin kuiduista kudotut pitsitaulut, jotka eteerisinä luovat monimutkaisia varjojaan seinälle.

Myös sen ulkomaisen leivän osa käsitellään näyttelyssä, sillä muun muassa Ranskan ja Italian muotoon kudotut ranskalaisten ja italialaisten ruokien huomattavan erilaisten leipäpussien kudokset koristavat seinää. Jos on pussi erilainen, on varmasti se leipäkin.