Aihearkisto: isänpäivä

Tasa-arvoa miehille?

Helsingin Sanomissa tasa-arvoministerimme Stefan Wallin yrittää herätellä keskustelua ”miesten tasa-arvosta”. Minä kun olen erehtynyt luulemaan, että tasa-arvo nimenomaan pyrkii siihen, että sukupuolesta riippumatta ihmisillä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet.

Vaikka aihe (syrjäytyminen, väkivallan uhrius) on tärkeä, se on auttamattomasti sanoitettu väärin. Tällainen vastakkainasettelujen kautta puhuminen vain kerta kaikkiaan sotkee koko tasa-arvokäsitteen käyttämisen ja tietyllä tavalla diskriminoi sen ”vain naisten edun tavoitteluna”. Miesten syrjäytyminen ja väkivallan kohtaaminen on iso kysymys, jonka ratkaisemiseksi pitäisi miettiä keinoja. Mutta mitä tekemistä sillä on tasa-arvon kanssa? Kyse ei ole yhtäläisistä ja vaadittavista oikeuksista, vaan yhteisen ongelman selvittämisestä. Ihmiset syrjäytyvät, ihmiset joutuvat väkivallan uhriksi. Sukupuolella voi olla sen kanssa tekemistä, mutta onko kyse asiasta, jota naiset ja yhteiskunnan sukupuolijako kategorisesti ylläpitää? Onko kyse jostakin, jonka nimenomaan naiset voisivat omalla käyttäytymisellään ja ratkaisuillaan muuttaa? Niinpä.

Tällaiset lausunnot olisi vain syytä jättää sotkemasta todellista tasa-arvokeskustelua, jossa systemaattiset ja kulttuurin sisään rakennetut valtarakenteet asettavat erilaiset selviytymisen mahdollisuudet jonkin ulkoisen attribuutin kuten sukupuolen tai etnisyyden perusteella. Miksi on niin tärkeää jakaa kahteen sukupuoleen ja vastata pahaan pahalla? Kuin yhteiskunnallinen kiista kotitöiden jakamisesta: ”A. Naiset kokevat valtaosan lähisuhdeväkivallasta (miehiltä), mutta B! miehet kokevat valtaosan yleisestä väkivallasta (miehiltä).” Joten tasoissa ollaan? Molemmat ovat ongelmia, joita kannattaisi käsitellä jotain muuta kuin vastakkainasettelun ja vihaisen sukupuolitaakan vertailun kautta. Miksi, miten ja kuinka asiaa voisi muuttaa olisivat mielestäni hyviä kysymyksiä. Tietyllä tavalla kysymyksenasettelulle tunnusmerkkistä on se, että vahvemman tulisi kantaa vastuu omasta ylivoimastaan.

Kirjoitukseeni miehen roolista tämä liittyy mielestäni saumattomasti, koska nähdäkseni ongelmalla on jotain tekemistä juuri kulttuurimme tiukan ja yksiulotteisen karkean mieskuvan kanssa. Kun mies halutaan nähdä valloittajana, eikö hänen täydy hallita väkivallan kenttä? Olisiko tasa-arvotaistelulle sijaa nimenomaan mieskuvan muokkaamisessa? Toinen Helsingin Sanomien uutisoima ”tasa-arvopohdiskelu” saa totisesti miettimään asiaa, kun itse tutkijakaan ei koe itseään tasa-arvon arvoiseksi.

Wallinin huoltajuusaiheinen pointti taas on varsin aiheellinen tasa-arvokysymys – etenkin näin isänpäivänä. Se on toisaalta onnekkaasti yhteiskunnan hallittavissa positiivisessa mielessä isyyslomien painoarvon lisäämisen ja vanhempainloman kustannusten jakamisen kautta, jos huoltajuuskiistat nykyisellään ratkaistaan mm. lasten lähemmyyden tunteiden avulla, jotka usein määrittyvät kotiin jääneen vanhemman eduksi.