Aihearkisto: Blogit

Aaltopahvia vuodesta 2006

Uudistusten aika ei ole ohi. Kipeän surkeana kotona maatessani päätin, että on väärin poistaa kokonaista kahden vuoden blogihistoriaa. Niinpä liitin tuntien ohjeiden selaamisen ja HTML-koodien XML-koodeihin vertaamisen jälkeen tänne vanhan blogini koko historian kommentteineen kaikkineen. Nykyaikana mikä tahansa on mahdollista!

Aaltopahvia.wordpress Paljain käsin -kaudelta ja aaltopahvia.blogspot Ilmestyksen esikoiskirjailijakaudelta yhdistyvät tänään. Vanhat tekstit löytyvät nyt täältä, saman katon alta, sellaisinaan. Minä olen yhä se sama.

Toivottavasti vanhoista teksteistä on teille iloa!

Uusi vuosi, uusi osoite!

Vaihdoin osoitetta! Uusi osoite on https://aaltopahvia.wordpress.com/. Pääset sinne myös klikkaamalla tästä.

Linkittäminen uuteen osoitteeseen enemmän kuin sallittua.

Hei hei ja kiitos kaikille!

Herkkä poika ja vahva tyttö

Mieskuva puhuttaa. Ville Rannan sarjakuvablogissa osoitetaan kokemuksellisten sarjojen kautta, kuinka ”pojat ovat poikia” -mentaliteetti vahingoittaa poikia yhtä paljon kuin se tyttöjä diskriminoi vaatimalla heiltä dikotomian toista laitaa: kilttiä, hiljaista, alistuvaa roolia. Poikien pitää olla dominoivia, aktiivisia, voittajia luonteeltaan ja sielultaan. Herkkä poika ei pärjää, ei edes yhtä hyvin kuin vahva tyttö. Ranta puhuu myös itse sukupuolierosta hauskasti lampunasentamissarjakuvassaan. Miehinen minimi on lampun asentaminen. Mikä on naisen minimi? Entä, jos ei kykene siihenkään?

Kaari Utrio taas kirjoittaa esseekokoelmassaan Kiilusilmä feministi, kuinka vielä 80-luvulla kotiin jäävää ja lastensa kanssa aikaa viettävää isää nimitettiin hyvin kyseenlaisin konnotaatioin ”pehmoisäksi”. Isältä, siis perheen ainoalta mieheltä, ei odotettu muuta kuin mieskäytöstä: miesroolin täyttämistä. Ole vahva, johda ja pidä perheesi leivässä. Hellyys, herkkyys ja hoivaavuus ovat olleet jotain, mitä mieskuvasta puuttuu kokonaan. Ne ovat ominaisuuksia, jotka tekevät miehestä uhrin, heikomman kuin se johtajamies, joka pitää voittaa.

Päivystävä feministi taas esittelee miehen roolin kapoisuutta sekä eräänkin ekonomisen tutkimuksen olettamasta mieskuvasta että Disney-elokuvien prinsessaroolien rinnalle ja niiden pystyssä pitelijäksi rakennettujen prinssinroolien mieskuvasta. Karmivan yksiulotteinen on mieskuva, jos katsoo ostoslistaa, joka sitä määrittelee. ”Isot työkalut, makkara, olut, auto”? Jos miehenä oleminen on vain tuota, ei ihme, että kalja maistuu. Disney-roolikuvissa mielestäni mielenkiintoista onkin juuri se, etenkin aikaisissa Disney-elokuvissa, kuinka vähämerkityksisiä ja persoonattomia prinssit ovat. Prinsessa Ruususessa, Lumikissa ja Pienessä merenneidossa prinssin rooli on mennä prinsessan tai prinsessalta näyttävän perässä ja vain olla prinssi, ihastua prinsessaan. (Pienessä merenneidossahan prinssi on mennä lankaan ja mennä naimisiin väärän tytön kanssa, koska tällä on Arielin varastettu ääni.)

Eufemia puhuu siitä, kuinka seksikumppanien määrää tutkivien kyselytutkimusten vastaukset ovat vuosikymmenien kuluessa muuttuneet ja miksi. Nykyisin naiset ilmoittavat enemmän kumppaneita kuin ennen, vaikka määrä silti ylipäänsä on huomattavasti pienempi kuin miesten vastauksissa. Seksikumppanien määrä näyttää ihan maalaisjärjellä olevan vinksallaan, jos ajattelee kysynnän ja tarjonnan lakia… Yksi vaihtoehtoinen selitys on naiskuvan muuttuminen: enää ei tarvitse valehdella suojellakseen omaa minäkuvaansa yhteisön odotusten paineilta. Samat odotukset kohdistuvat miehiin käänteisinä: kumppaneita pitäisi olla paljon, koska valloittajan sielu tulee sillä tavoin esiin. Kylmä, empatiakyvytön ruinaaja… ? Mitä on Mies?

Setan sukupuolitesti on vuosikausia tarjonnut minulle ja ystävilleni hupia. Siinä nimittäin sijoitetaan testihenkilö naisen ja miehen sukupuoliroolien, odotusten, stereotypioidenkin mukaan asteikolle mies – nainen – sukupuolineutraali – androgyyni, joista sukupuolineutraali sanoutuu käsittääkseni irti kaikista sukupuolisuuden velvoitteista ja androgyyni pyrkii hallitsemaan molempien sukupuolten piirteitä. Testi vain osoittaa sen, kuinka riittämätön on moniulotteisinkin käsityksemme Miehestä ja Naisesta, sillä siihen aina liittyy vastapariasettelu. Testissä on laajennettu neljään sukupuolisuuden ilmentymistapaan. Olisiko mahdollista laajentaa mielessäänkin? Monet miehet ovat huomanneet olevansa naisia tai sukupuolineutraaleja, naiset androgyynejä tai sukupuolineutraaleja, mutta vain harva nainen päätyy mieskategoriaan. Miksi? Onko se liian karkea, yksinkertainen, liian tiukasti rajattu?