Otso Kantokorpi käväisi Lahdessa tsekkaamassa uuden polven veistäjien näyttelyn Lahden taidemuseossa, eli näin kaverien kesken, kellarissa. Samalla hän ihmetteli kulttuurituotannon politiikkaa: näyttelystä ei julkaistu minkäänlaista teosluetteloa, jossa teokset säilyisivät näkyvillä jälkipolvillekin (tai rinnakkaispolville, kun tää metafora nyt tuntuu toimivan niin sairaan hyvin tässä yhteydessä) ja siten, kun näyttely loppuu ja taiteilijat toivottavasti myivät teoksensa kuin kuumat kivet käsistään… Meille ei jää edes muistoa siitä, minkälaista veistotaide Lahden seudulla oli vuonna 2011.
Hyvä pointti Otsolta, jopa niin hyvä, että kuumepäissäni rupesi suorastaan ärsyttämään. Sen lisäksi Lahden kaupunki on lopettamassa Taideinstituutin kuvataideosaston toimintaa, koska sieltä valmistuu niin vähän ihmisiä. Joo, kattokaas, kun ei niitä taiteilijoita kannataa seitsemääkymmentä vuodessa valmistaa, tulis vähän liian tiukkaa selviämistaistelusta… Se, että viimeisimmät suuret taidepalkinnot ovat menneet juuri kaverien kesken ”Tuutista” valmistuneille, ei kai ole juurikaan tärkeätä. Tai sekään, että Lahden houkuttelevuus kaupunkina perustuu monille juuri tähän opinahjoon ja sen luomaan kulttuuripääomaan. Siskoni, kuvataiteilija Anni Henriksson, ei olisi koskaan muuttanut Lahteen ilman taidetuuttia. Samoin, välillisesti, minäkään en olisi koskaan muuttanut Lahteen ilman taidetuuttia.
Jaa, mitä meillä taiteilijoilla sitten joku kaupunki tekee? Ollaan kuitenkin sossun luukulla heti, kun apurahalautakunnat eivät ole myötämielisiä. No, miettikää vaikkapa sitä faktaa, että taiteilijat tekevät omilla rahoillaan kaikille ilmaisia näyttelyitä. Kirjailijat käyvät esiintymässä, opettavat vaikkapa sanataidetta nuorille (köhöm) ja järjestelevät erilaisia tapahtumia ja innostavat muitakin luomaan. Kirjojani saa myös lukea ihan ilmaiseksi, jos vaan vaivautuu kirjastoon – ja mut voi jopa bongata niiden samojen hyllyjen välistä!
Miettikää kaupunkia, jossa ei tehdä muuta kuin syödään nakkia torilla tai hiihdetään. Siinä vapaa-ajan vaihtoehdot, jos kulttuurille ei rahaa enää riitä. Jotenkin tuntuu aika… tyhjältä.
Pahoittelut palikkaisista metaforista ja vertauksista. Olen kuumeessa ja kohta lähden ravintola Dubrovnikiin Helsinkiin esiintymään. Siellä Helsingissä nimittäin halutaan panostaa kulttuuriin – ja tapahtumaan pääsee ilmaiseksi, minkä lisäksi sen voi ilmaiseksi katsoa myös netistä, jos asuu kauempana. Myös lahtelainen.
Adressi Taideinstituutin lopettamista vastaan löytyy tietenkin täältä. Menkää, tehkää hyvää.
aaltopahvia 
Hyvä teksti. Bloggasinpas itsekin tän innoittamana jotain ei-kauhean-mietittyä aiheesta (siis spesifisti tosta, ja yleisemmin koko tosta koulutuspaikkojen leikkaus-käytännöstä.) Oon aikasemminkin miettinyt aihetta -sattuneesta syystä- mutta myös siksi, ettei oikeesti noille monillekaan leikkausjutuille löydy muita perusteita kuin ”rahan säästö lyhyellä aikavälillä”. Ja se ei voi olla peruste, tai siis voi, mutta se on järjetön peruste, jos muistaa, että ehkä tulevaisuudessakin pitäisi olla laadukasta taidetta ja humanistista/yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja opetusta. (Amen.)
Mä luin sun jutun; se oli tosi hyvä. Se on hassua, että kun säästetään rahaa lyhyellä aikavälillä, ei koskaan tunnuta tulevan ajatelleeksi, kuinka paljon se tulee kuluttamaan rahaa pitemmällä aikavälillä. Terveydenhuollon, päiväkotien, mielentervsypalvelujen, peruskoulujen rahoituksen kiristäminen – kulttuurista nyt puhumattakaan. Kuka sitä opetusta, taidetta ja tutkimusta sitten kymmenenv uoden päästä tekee – ja jos ei tee – miten meidän siten käy?
Jos ihan vaan kaupallisesti ajattelee, niin kuin päättäjät usein tuntuvat ajattelevan, on suorastaan tyhmää leikata luovilta aloilta. Suomen uusin lentotähti, Rovio, on varmasti vaatinut myös aika monen luovan tyypin työpanoksen, ei pelkkää insinööritaitoa. Mitä sisältöjä meillä enää on sinne Nokiaxxxxx:ään tunkea, jos yhteiskunnallisesti tärkeinä nähdään vain kauppis ja teknilliset alat.
Vielä, miksi juuri pieniltä otetaan loputkin pois? Välillä valitetaan, että koulutetaan ”liikaa taiteilijoita kortistoon”, välillä taas ollaan lopettamassa samoja koulutusohjelmia niiden vähäisyyden vuoksi. Eikö monipuolisuus ole tässä keskustelussa ihan hyvä pointti?
Sun tekstiisi viitaten juuri filosofia(n laitos) on valtiovallan näkökulmasta muinaisjäänne, jolle ei käyttöä löydy nykypäivässä. Niin surullista millaiseen laatikkoon rahasta päättäjät ovat meitä ahdistamassa. Jos kaikella pitää olla rahallinen arvo, pitää sitä rahallista arvoa alkaa antaa sitten myös viihteelle, taiteelle ja viihtyvyydelle sekä luovan tekemisen tuomalle ilolle. Mikä sen hinta pitäisi olla? Mun mielestäni sitä turhaan aliarvostetaan. Kyllä yritykset pistää virkistyspäiviinsä isot rahat ja kulttuuri- sekä liikuntaseteleillä yritetään jopa tukea ihmisten elämänmyönteisyyttä. Miksi ei siis valtiovaltakin voisi nähdä asiaa näin? Puuttuuko taiteen kentältä vaan hyvin toimiva markkinointikoneisto?
Huhuu, kuka rupeais meidän mainostoimistoksi ja miettimään brändiä, joka olisi uskottava näille katseleville silmille?
Tuntuu älyttömältä, että taidetta ei nähdä itseisarvona. Nämä samat päättäjät kuitenkin käyvät Ateneumissa ja oopperassa vähänkin, kun silmä välttää. Eivät vain tajua, etteivät ne uudet Ellen Thesleffit synny puolukasta. Niin sanoakseni.