Suden kesyttäjä – Tuutulaulun taikavoimat

Muistatteko, mihin mun ajatukseni kinnasivat tulevan nuorten kirjasarjani ensimmäisen osan Suden kesyttäjän kanssa? No, oli ne kimppuun hyökkäävät sudet, prätkäpoika ja pasifisti-ihastus. Päähenkilön nimi on Aura ja hän ei todellakaan ole mikään seikkailuromaanien pienenpieneen nahkalappubikiniin ”puettu” äkisti peitsenkäyttöön taianomaisesti tarttuva taistelijatar. Aura on 15 vee, yläasteen viimeisellä luokalla (ysillä) ja tykkää kirjoittamisesta. Ei siis tykkää juoksemisesta metsissä kilpaa susien kanssa, kun ei juuri koululiikunnastakaan.

Miten tällaisen tyypin saa voittamaan megahillittömiä taisteluita, joista sen vaan kerta kaikkiaan on selvittävä ihan omillaan?

No, arvatkaa! (I dare you. I double dare.)

Keksin sen, kun istuin saunassa. Rentouduin hämärässä ja nautin erityisesti hiljaisuudesta, koska sitä ennen olin laulellut siskon pientä itkevää nyyttiä uneen. Jostain selkäytimestä sitä jännällä tavalla lähti tulemaan, tiettyä rytmistä laulua, kun pikkuryyti rääkyi mahakipujaan tai tyytymättömyyttään – niistä kun ei aina tiedä. Sanat olivat ihan höpöhöpöä, mutta tarkoitukseen sopivia rauhoittavia sanoja. Kaikki on ihan hyyvin, kaikki on ihan hyyvin. Saunassa rytmi ja sanat vieläkin tumisivat mielessä, jotain voimaa niissä oli, jotain niin tuttua.

Mietin siinä löylyssä hiotessani, että mitä eroa oikeastaan on loitsulla ja tuutulaululla. Loitsut, ne samanistiset luvut, joita tietäjät osaavat ja joihin heidät on kirottu, pyrkivät kaikki jollain tavoin vaikuttamaan maailman menoon. Niihin kuuluu tietty rytmi, usein riimittelykin, ja on olennaista, että tietäjä löytää juuri oikeat sanat, jotta loitsu toimii. Niihin kuuluvat myös tietyt rituaalinomaiset toimet, jotka on toimitettava tismalleen oikein.

Oletteko tekin sitä mieltä, että eihän tuo eroa mitenkään vauvan hyssyttelemisestä uneen? Minä ainakin löysin ratkaisun sotaisan kohtaukseni sovittelemiseen siellä saunassa.

Tuutulaulun.

Saunaa on muuten myöskin pidetty pyhänä paikkana ja henkien näyttämönä – ja siellä ennen vanhaan synnytettiin. Mutta älkää vain katsoko sitä elokuvaa Sauna. Se on ihan liian pelottava, jotta sen jälkeen voisi mennä yksin kellarikerroksen saunaan.

6 responses to “Suden kesyttäjä – Tuutulaulun taikavoimat

  1. Minä uutena mummona yritän laulaa jotain tuutulaulua pienelle Zoelle, ja ainoa mikä muistui mieleen, on tuutuu tupakkarulla…laulan toki sen korrektimmin nykymummona: tuutuu tupakkarulla ja teen siihen omia säkeistöjä miten sattuu…pikkuinen selvästi hiljenee kuunnellessaan mummon höpölauluja…ihastuneena luin ajatuksistasi saunassa. Nyt kun laulan tai tyynnyttelen pientä mahakipuista, muistan, miten voimakas tuutulaulu voi olla; ettei mene loitsuksi! Terveisiä nyt Melbournesta!

  2. Kuulostaa just oikealta meiningiltä! Ja onnea hirmusti sinne uudelle maailmaan tulijalle. Oliko tämä siis Aishan lapsi?

    Jos saat lapsen loitsittua uneen, eikös se ole parasta mahdollista menestystä?🙂 Parempi onkin tehdä omia sanoituksia, voi ottaa siihen kaikki läheiset ja itse vauvankin mukaan tapahtumiin. Kuka nyky(lapsi) enää muutenkaan edes tietää, mitä monet vanhojen laulujen sanoista tarkoittaa?

  3. Hei, Aishan juuri; asuu ja opiskelee Melbournessa historiaa ja antropologiaa.
    Kiitos onnitteluista, ihanaa olla mummo! Toin mukanani koko muumisarjan DVD:t, joita Aisha kohta soittelee ja tutkimme netistä tuutulauluja ja löytyihän sieltä tuttujakin kuten karhunpoika sairastaa…Zoe on minulle mustikkakarhu, sillä ennenaikaisen syntymän aloituksesta sain tiedon mustikkametsässä. Aisha aikoo opettaa tyttärelleen suomenkielen. Lastenkirjojakin on jo hyllyllinen, osa suomeksi täällä Melbournessa ja osa mummolla Suomessa vain suomeksi.

    Tarkoitin sanoa tuossa yllä, että laulelen tuutuu mustikkarulla…

    Onnea sinullekin uuden kirjasarjan onnistumisesta! Nappaankin tulokkaan luettavaksi ja lahjaksi…sopiiko jo neljäsluokkalaiselle? Minusta lapset ovat nykyisin niin kovin nuorena ”nuoria” ja nuortenkirjoja lukevat yhä nuoremmat.Milloin loppuu lastenkirjojen lukeminen? Kai siihen on syynä televisio, sieltä katsotaan kaikkea aikuisille tarkoitettua, ja herkkyys menee sen tien.

  4. Hienoa! Ei pidä antaa suomen kielen hukkua, vaikka teillä on muitakin kieliä käytössä. Mustikkakarhu on ihana nimitys. Ja mustikkarulla on paljon kivempi kuin tupakkirulla, kun asiaa vähän miettii…

    Kiitoksia tsempistä! Kirjasarja on suunnattu yläasteikäisistä isommille, mutta kun tässä nyt mietin, että itse luin neljännellä luokalla jo Dragonlance-kirjoja, voin sanoa vain, että se riippuu varmaan lukijasta! Teksti on sen verran jännää, että itsekin välillä säpsähtelen varjoja, kun kirjoitan.🙂 Lue itse ensin läpi ja mieti, onko liian jännää vai ei.

  5. Ihan totta tuo, mitä Seija sanot nuoruudesta. Lapsellisuus on pahinta mahdollista jo kuudesluokkalaisille. Luulen, että netillä on vaikutusta asiaan, mutta onhan yhteiskunta muutenkin muuttunut. Ehkä näistä lapsista tulee sitten uutta lapsuuttaan leikkiviä nuoria aikuisia.🙂

  6. Päivitysilmoitus: Lopputaistelu ja päähenkilön selviämisen mahdottomuus | aaltopahvia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s