Taidetta nenäliinoista

Sanovat perussuomalaiset mitä tahansa, minua ilahduttaa nähdä taidetta, jossa arkinen esine saa toimia teoksen paperina. Lahden Galleria Uudessa Kipinässä Ulla-Maija Pitkäsen herkät, valkoiset nenäliinat ovat juuri sitä, mitä taide kauneimmillaan – kuvia hetkistä ja katoavaisuudesta.

Ulla-Maija Pitkäsen tekniikka on ihastuttava kekseliäisyydessään ja ilmaisuvoimassaan. Hän on kirjonut vanhanaikaisille koristeellisille nenäliinoille erilaisia kasveja: Puunrankoja ja pälvipuita, jotka hujahtavat ohi junan ikkunassa. Yksinäisen ruppanapuun, joka näkyy keittiön ikkunasta. Heinät, jotka ovat laonneet tuulessa. Kaikkiin nenäliinoihin liittyy niiden alle liitetty toinen nenäliina, joka on taiteltu kirjeen malliin; näihin liinoihin on kirjottu englanninkielinen viesti hetkestä ja ajatuksesta, joka liittyy itse kuvaan. Yhdessä varsin lakoninen, ja siksi juuri runollinen, kuvailu ja hyvin yksinkertainen kasvikuva muodostavat todellista luonnonylistystä, runoa. Ne nousevat merkitsemään enemmän kuin kuvaamaansa. Kasvit puhuvat kaipuusta, kiireestä ja hidastumisen yrityksistä. Ne kertovat hengittämisestä ja hengen pidättämisestä. Ne kasvavat ja lakoavat, vaikka me emme tekisi mitään.

Pitkäsen kertojanääni on vaivaton, luonteva. Se pyytää hiljentymään kuuntelemaan näitä puita. Näitä pieniä kirjomuksia.

On ihastuttavaa kohdata yllättäen tällainen kosketeltava teos. Nenäliinat ovat jotain niin arkista, likaistakin, mutta koristekirjotuissa vanhaa kunnon kangasta olevissa nenäliinoissa on jotakin, jonka pelkään menettäneemme. Nenäliinaa ei enää nullata hihan syrjään ranteeseen tikuttavaa suonta vasten niin kuin mummo teki. Paperinenäliina heitetään roskikseen. Mutta samat puut vain seisovat, mummolankin pihamaalla. Hassun malliset, lehdettömät, kituliaat, uhkeat, jyhkeät puut. Kuin ihmiset ne ovat kaikki erilaisia. Omanlaisiaan.

Kulmahuoneessa taas arjen esineet saavat uudenlaisia, leikillisiä ulkoasuja Ulpu Riikosen käsissä. Kaukaa hänen teoksensa näyttävät tavallisilta arjen esineiltä: jääkaapilta, tiskipöydältä. Lähempää tarkasteltuna huomaakin katsovansa ovelasti punottua juonta. Vanhan jääkaapin rotiskon luukut ja tasot ovat maitotölkkien ja kurkkupurkkien sijaan täynnä puusta hartaudella hiottuja esineitä. Kuluneen metallisella tiskipöydälle lepuuttaa pino kevyesti kukallisia kuppeja, jotka on tehty jostain kierrätysmateriaalista. (Papereista, kankaista?)

Nämä elämän peruselementit miellyttävät minua. On ajatuksia herättävää nähdä ote arkeen, jossa on melkeinpä jotain maagista. Tekisi mieli koskettaa työn esineitä, jos ne vaikka kertoisivat lisää tarinoita.

Näyttely nähtävissä 10.4. asti Kymintie 1, ti-pe 12-18 ja la-su 12-16.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s