Aikalisä ja The Great Giana Sisters

Joskus käy silleen, että kuvittelee sanoneensa jo kaiken tarvittavan, eikä sitten olekaan. Mielen muuttaminen on vaikeaa, kun ei voi vain soittaa tai meilata tai postata kaverin Facebook-seinälle ja sanoa, et hei, mä muutin mieltäni. Tai jos keskustelu vie siihen pisteeseen, että muuttaa mieltään, älyää jotain. Heti sille ei ole sanoja. Heti ei välttämättä voi tunnustaa.

Ja sit on pakko.

Paljain käsin siirtyy keväälle 2011. Olen onnellinen, että saan lisää aikaa. Olen onneton, että en osaa tehdä sitä nopeammin.

Kustannusmaailma on tässä suhteessa vähän armoton: kaikki suunnitellaan niin paljon etukäteen, ettei todellista varmuutta voi olla. Kustannussopimusta ei ehkä nykyisin enää tehdä pelkällä nimellä – vaikka olen kuullut, että iskevällä alkuluvulla ja synopsiksella voi suuressa maailmassa saada isonumeroisenkin esikoisdiilin, jos on sekä lahjakas säieteoreetikko että kirjoittaja – mutta ideoilla ja illuusioillahan siellä pelataan.

Kyse ei ole artikkelista, jossa pääpointin selkeys riittää. Epäröin edes kirjoittaa tätä, mutta kun kyse on taiteesta, ei mistään voi olla varma. Ja yksi asia, mistä voi olla varma, on että taide ei tottele aikarajoja, eikä se ainakaan tottele kustantamon tuotantotehokkuuden vaatimusta. Ongelmalliseksi asian tekee se, että kaikki muut ihmiset, jotka liittyvät kirjojen kustantamiseen, myymiseen ja mainostamiseen, ovat töissä – paitsi itse kirjailija. Kirjailija tekee taidetta. Kustantamo ei ole kirjailijan työnantaja, vaan jonkinlainen yhteistyökumppani, jonkinlainen vanhakantainen agentti ja mesenaatti.

Jos kyse olisi työsuhteesta, Paljain käsin olisi nyt painossa, koska tekstiä on riittävä määrä. Mutta me, sekä kustannustoimittajani että minä, haluamme tehdä parhaan mahdollisen teoksen, jota toivoaksemme luettaisiin vielä sadan vuoden kuluttua. Siksi on pakko jatkaa.

Kaikkien nörttinaisten iloksi ja eräänlaiseksi kiinnostuskoukuksi voin kuitenkin paljastaa, että erästäkin nykyisin keräilijöiden metsästämää Amiga 300:lla pelattavaa tasohyppelyä nimeltä Giana Sister’s pelataan kirjan sivuilla. Ai, mitkä veljekset? He ovat historiaa!

Jatkoa seuraa.

5 responses to “Aikalisä ja The Great Giana Sisters

  1. Hah! Koukku toimii: Giana Sisters forever! Kuulen taas korvissani sen suloiset syntikkasoundit.🙂

    Asiaan. Luulen, että lyhytjänteinen näkemys missä ajettaisiin vaan kirjaa eteenpäin pysähtymättä miettimään sen mahdollisia lisätyöskentelyn vaatimuksia olisi vahingoksi kaikille osapuolille. Lyhytnäköisyys kuitenkin – piru vieköön – on toisinaan niin houkuttelevaa: mieluusti sitä menisi eteenpäin ja siirtyisi ehkä uusiin projekteihin tai siirtyisi toiseen vaiheeseen (kirjan työstämisen sijaan).

    Mutta odotus kannattaa ihan varmasti!

  2. Kiitos Saana! Niin se on. Helpompaa olisi vain päästää irti ja antaa olla. Vaikeampaa on jatkaa, pitää kiinni unelmasta ja tähdätä korkealle. Mutta aika on suhteellinen käsite. Kahdenkymmenen vuoden päästä tuskin muistan yhtä ylimääräistä vuotta. Hitot, tuskin muistan sitä kahden vuoden päästäkään. En ole mitenkään kärsivällinen luonne, pitkästyn ja kyllästyn helposti. Jostain syystä kuitenkin olen kuin jonkin uuden ja jännän äärellä, on salaa kutkuttavaa, että saankin jatkaa. Vähän niin kuin lukisi peiton alla salaa, kun pitäisi olla jo nukkumassa, että jaksaa mennä kouluun. Ei jatkoaika aina ole vankila, joskus se on ne aamuyön vireimmät tunnit.

  3. Luulisin että se oli sittenkin aikamoinen isku, kun uskoo että työ on valmis, ja sitten joku sanookin ettei se ole.
    Voimia siis ja uskoa omaan lahjaan!

  4. Nyyyh, (karvas pettymys)

    olisin jo mielelläni kirjaas lukenut!!

    Mutta siis: tsemppiä ja tunteella eteenpäin. Ja oikeestihan ei sitä myöhemmin niitä kompastuksia ja pitkittymisiä muistele, vaan sitä mitä on saanut aikaan. Joskus on pakko antaa aikaa prosesseille ja itse sen parhaiten tietää miten toimia (loppujen lopuksi).

  5. Kiitos. Onpa lohdullista saada näin monelta ihmiseltä kannustusta (mukaan lukien ne, jotka ovat tulleet virtuaaliseen postilaatikkooni). Kyl nyt pitää vaan tehdä töitä, eikä siinä mitään: mä tykkään työn tekemisestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s