Luova ala: riski vai itsemurha?

”Kirjailija kirjoittaa, vaikka hänen tekstinsä tavoittaisi vain pienen lukijakunnan. Taide on toimeentulomielessä aina tietoista riskinottoa,” kirjoittaa Anna-Riikka Carlson, kustannusosakeyhtiö Avaimen kustantaja Kiiltomadon pääkirjoituksessaan.

Pääkirjoitus on osuvasti nimetty: Kun rakkaus ei riitä. Edes kirjailija ei elä pelkästä rakkaudesta, ellei sitten lähimmäisten rakkautta lasketa, kun he avuliaasti lähtevät kirjailijan mukana ruokakauppaan ja tarjoavat viikon jauhelihat.

Lama-aikana erityisesti paljon puhutun prekariaatin eli freelancer-, osa-aika-, määräaika- tai minkä tahansa löysän liean päässä roikkuvan epämääräisen työsuhteen työntekijän asema huonontuu. Työsuhde saattaa nimittäin nimellisesti jatkaa olemassa olemistaan, mutta monissa tapauksissa itse työtä ja sitä myöten palkkioitakaan ei enää ole, kun lehdet ja kustantamot heittävät vakituisiakin pihalle. Mikään ei sido työnantajaa freelanceriin.

Tämä asettaa itsensä työllistävän kulttuurialan työläisen vaikeaan asemaan. Yhteiskunta on yhä edelleen rakennettu kahdeksasta neljään työskentelevien ehdoilla. Työ- ja elinkeinoministeriön uudesta ohjeistuksesta (16.3.09) huolimatta TE-keskus ei tiedä, miten suhtautuisi erilaisista palkkioista, apurahoista, tekijänoikeuskorvauksista ja osa-aikaisista työsuhteista koostuvan kulttuurityöläisen työttömyyteen, koska yhteiskunnan silmissä hakija ei ole koskaan varsinaiseen tukeen oikeuttavaa työtä tehnytkään. Ei kahdeksasta neljään ja kuukausipalkalla yli kymmenen kuukauden aikaa. Taiteilijan on vaikea todistaa työskentelyään, mutta vielä vaikeampi taiteilijan on todistaa, että ei työskentele.

Journalistiliiton työttömyyskassan etuuspäällikön mukaan:

”Niin kauan kuin on kirjailija, eikä ole samaan aikaan ansiotyössä,  ei tule todennäköisesti päivärahaoikeutta olemaan.”

Liitot eivät pysy ajan vaatimusten tasalla, eikä heillä ole vastauksia palasista koostuvan työtaustan kanssa painivan kulttuurityöläisen ahdinkoon. Kuinka moni 2000-luvulla valmistuneista enää on vakituisessa työsuhteessa? Vakituisten työsuhteiden, jo mystisiin ulottuvuuksiin kasvaneiden virkojen olemassaolo on uhattuna tässä uudessa asenneilmapiirissä, jossa vedotaan työvoiman kiertävyyden vaihteluvoimaan ja vapaan markkinatalouden kilpailukykyyn. Mutta niin liitot kuin TE-keskukset kuin Työ- ja elinkeinoministeriökään eivät osaa vastata ajan vaatimuksiin, ja siten lukuisat kulttuurityöläiset, taiteilijat ja tieteentekijät jäävät vaille minkäänlaista toimeentuloturvaa.

Jatkamalla omaa työtään, siis sitä lopulta laman lievittäjäksikin enteiltyä taiteen ja tieteen alan luovaa työtä, henkilö vain todistaa tulevansa toimeen omalla työllään. Tämä varsin vinoutunut toimeentulon käsite ei siis sisällä varsinaista elinkustannuksia kattavaa toimeentuloa, mutta tarjoaa ylityöllistetylle ja suurtyöttömyyteen alibudjetoidulle TE-keskukselle sopivan nimikkeen niille, joiden vain oletetaan selviävän sillä kirkkaan valon johdatuksella, joka heidät luovalle alalle alunperin johdattikin. Nollan euron kuukausiansiot eivät ole mikään selitys, jos on valinnut luovan alan. Ähäkutti, sanoo TE-keskus, olisit hankkinut viran silloin viime laman jälkeen, kun niitä vielä oli.

Niinpä työtön taiteilija-parka on helppo luokitella itsensä työllistäväksi yrittäjäksi, jota eivät tilastot kätevästi huomioi työttömyysluvuissa ja jolle ei myöskään tarvitse myöntää kenelle tahansa veronsa maksaneelle kuuluvaa vähimmäisturvaa. (Tässä vaiheessa vasta-argumenttien kehittelijöiden on hyvä huomata, että kaikki taiteen ja tieteen tekijätkin ovat tehneet runsaasti verotettavaa työtä jäätelökiskoilla, puhelivaihteissa ja kirjakaupoissa. Usein myös yliopistoilla ja kustantamoilla. Luonnollisesti freelancereina, osa-aikaisina, määräaikaisina tai muuten vain palkkiokäytännöllä.)

TE-keskuksen, Kelan, työttömyyskassan ja (mahdollisen) liiton yhteinen rintama antaa 0-tuloiselle taiteilijalle tämän tarpeellisen ohjeen:

”Sitten, kun olet ollut 10 kuukautta kuukausipalkkaisessa täysipäiväisessä työssä tietylle työnantajalle, olet oikeutettu työttömyysetuuteen.”

Ainoa, mitä taiteilija-parka voi tehdä toimeentulonsa takaamiseksi, on hankkia töitä. Mutta töitä ei ole. Oletteko koskaan tulleet kuukauden sisällä torjutuksi aulapalveluhenkilön, puhelinvaihteen, sihteerin, assistentin, kerhonvetäjän, opettajan, tuottajan, projektisihteerin, toimistosihteerin, kulttuurisihteerin, tiedottajan, viestinnän assistentin, tiedottaja-toimittajan, kääntäjän, mediaseuraajan, lastenhoitajan sekä siivoojan paikasta? Taiteilija on.

Avartavaa lukemistoa:

3 responses to “Luova ala: riski vai itsemurha?

  1. Älytön tilanne! Varsinkin nyt, kun kaikkialla puhutaan ”elämänmittaisesta kouluttautumisesta”, siis siitä, että vanhempiemme turvallinen yhden työpaikan malli olisi jo aika painaa unholaan. Ilmeisesti sen myötä vaan menevät kaikki turvaverkot…

    Tuo työpaikkajen torjuntalistakin olisi eniten kotonaan Aku Ankassa!😦

    Olisikohan perustulosta ratkaisuksi? Ville Niinistö kirjoittaa Hesarissa:

    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Perustulo%20v%C3%A4hent%C3%A4isi%20ty%C3%B6tt%C3%B6myytt%C3%A4/1135248179438

  2. Elämänmittainen koulutus = elämänmittainen epävarmuus. Kuka haluaisi aina olla opiskelija?

    On suorastaan huvittavaa puhua jonkun pitkään työelämässä olleen (vanhempiemme sukupolvi lähinnä) kanssa opintotuesta, perustoimeentulotuesta tai kaikkein pienipalkkaisimmista töistä. Olen useammin kuin kerran törmännyt seinään siinä kohtaa, kun keskustelukumppani ei todisteluistani huolimatta usko, että 2500 euron keskitulo ei tarkoita sitä, että kaikki saavat vähintään sen – vaan, että joku saa 7000 (mitä minun taas on yhä edelleen mahdoton uskoa) ja joku 1308 euroa. Siltikään se ei edes kosketa tätä kysymyksenasettelua, jossa puhutaan selviämisestä 0-500 euron tuloilla kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.

    Olen aina uskonut Suomeen hyvinvointivaltiona, jossa kaikista pidetään huolta. Olen jopa taistellut sen puolesta. Kylläpä nyt tunnen itseni hölmöksi.

  3. Ville Niinistön pääkirjoitus on muuten suorastaan nerokas. En ole aiemmin kuullut perustulosta noin koherenttia ja perusteltua esitystä. Siinä kerta kaikkiaan on järkeä. Eihän kai ole ideaali, että kortistoon kerran joutuneet (päässeet!) myös pysyvät siellä…

    Lisäsin linkin juttuni loppuun. Kiitti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s