Kirjailija siteeraa itseään

Hirmuisessa huiskeessa ja kiireessä (jos näpyttelyä ja kahvin kiskomista ja näppäimien pyyhkimistä loiskeista voi siksi kutsua) siteeraan tänne itseäni tarkistettuani erinäisen Kantapää-lehteen tulevan haastattelun, jossa kommentoin taiteilijan tärkeintä ominaisuutta ihastuttavan Kati Neuvosen (Naku, PoEsia 2009) ja Mari Kosken kanssa. No, yhtä tärkeistä ominaisuuksista.

Kykyä sanoa ei ehdotetuille muutoksille, myyvyyden paineille, juonivetoisuuden rakentamiselle siihen, missä on allegoria. 

”Ne, jotka eivät opi sanomaan ei, niistä ei kirjailijoita tule, ne lakkaavat rakastamasta omia tekstejään.” 

Tätä surkuteltavaa päivitystä saa päivitellä ja ajatusta mieluusti kommentoida siihen asti, kunnes saan muutaman luonnoksen sellaiseen kuntoon, että voin päivittää tänne kunnolla.

Seuraavaksi luvassa puhetta, mistäs muusta, kuin seksistä!

6 responses to “Kirjailija siteeraa itseään

  1. Ihan uteliaisuuttani kysyn: miten tuo sitaatti kytkeytyy ympäröivään dialogiin? Mille pitää osata sanoa ei, ja miten se liittyy tekstiensä rakastamiseen?

  2. Juu. Mäkin katsoin eilen käsikseni tilannetta ja sanoin lupaavasti, että voi EI.

  3. Unrelated note: hyvänen aika ihmiset! Mihin aikaan te oikein olette hereillä?

    Jukka: Muokkasin hieman tuota alkuperäistä juttuani. Kysymyksesi sai minut tajuamaan, että kenellekään muulle kuin kirjailijalle ei ole selvää, mille muutokselle kirjailijan on osattava sanoa ei. Tässä on kyse tietenkin siitä kauheksitusta ja paljon puhutusta palautteesta, jota kaikki kirjailijat saavat ainakin kustannustoimittajaltaan, todennäköisesti myös kollegoiltaan ja mahdollisesti vielä joiltakuilta muiltakin. Minusta tuntuu, että tämä vaatii ihan oman blogimerkintänsä, sen verran paljon aiheesta on sanottavaa.

    Hyvä kysymys, siis!

    Pasi: Haluaisin sanoa, että äläs nyt ja ihan hyvä siitä tulee, mutta olen itse liiaksi samassa tilanteessa, eivätkä muut kiireet lainkaan helpota asiaa, kun kirjan pariin ei edes ehdi! Ja sitten, kun ehtii, sanon minäkin voi ei.

  4. Ah, tekstiin ehdotetuista muutoksista oli kysymys! Jo aukeni.

    Oikeassa olet: johonkin se raja on vedettävä. Joskus olen hyväksynyt muutosehdotuksen liian heppoisin perustein ja jälkikäteen katunut. Joskus olen pakon edessä suostunut muutosehdotukseen, jota en olisi halunnut tehdä – ja jälkikäteen olen ollut muutoksesta erittäin iloinen. Yhtään muuttamatta jättämistä en ole katunut.

  5. ”Yhtään muuttamatta jättämistä en ole katunut.”

    Niin!

  6. Päivitysilmoitus: Palaute – tuo noidannuoli ja viekas pistin! | aaltopahvia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s