Pitkästä aikaa

Arvatkaa, mikä on varsin jännittävää? Katsoa elokuva uudestaan vuosien jälkeen, etenkin, jos alunperin piti elokuvasta.

Katsoin uudelleen Pillow Bookin (Wenders) ja Pahan kosketuksen (Welles).

Toinen niistä oli kestänyt aikaa siinä mielessä, että elokuvalla oli jälleen uutta annettavaa, toinen taas oli jäänyt kauniiksi kuviksi jyrkistä varjoista. Profiiliini kurkanneet lukijat varmasti arvaavat, kumpi elokuva pystyi yhä kiehtomaan mieltäni. Kyllä vain, Pillow Book sai minut jälleen kouriinsa Greenawayn uskomattoman teatraalisien lavastuksien, kuva-asetelminen ja tietysti itse tarinan vuoksi. Juonivetoista kikkailua ei pysty uudelleen lämmittämään aivan samalla tavalla.

Toinen juttu, mikä on melko jännittävää, on kirjoittaa runoja pitkästä aikaa. Romaanimuoto on niin laaja ja soljuva, että pieneen fasettiin sanottavan tiivistäminen tuntuu oudolta. Aivan kuin siitä puuttuisi jotain. Seuraavissa Kulttuurivihkoissa pitäisi nyt siis olla näyte siitäkin hulluudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s