Freak Show Soares?

Erehdyin Tavastian brassifestareille Balacubacoon tanssittavan musiikin toivossa ja ystäväni suostuttelemana. Musiikki toki oli vetävää, tanssiin viekoittelevaa, mutta miksi musiikin luvatusta maasta Brasiliasta tuodaan Suomeen vain ihmeellistä hömppää, jota puolialastomat tanssitytöt maalaavat brasilialaiseksoottiseksi?
Tuntui, että Mas que nada soi illan aikana useampaankin otteeseen, niin kuin brassimusiikin ystäväni mukaan monet muutkin kliseiksi muodostuneet biisit. Emmekö me takapajuiset suomalaiset ymmärrä muuta?

Illan pääesiintyjä Elza Soares oli kuitenkin järkytyksistä suurin. Farofa Carioca -bändi ei lopettanut soittamista diivan astuessa lavalle, sillä itse Elza olikin jonkinmoinen oudon surullinen lisämauste bändin meininkiin. ’Astua’ lienee sitäpaitsi liioittelua, sillä Farofa Cariocan laulaja Mario Broder talutti toisen miehen avustamana lavalle juuri ja juuri kävelemään pystyvän naisen. Naisen, jonka kasvoissa ei muoviselta kireydeltä ole rypyn ryppyä, jonka rautaisen lihaksikkaat käsivarret ja suunnaton rintavarustus ovat hirvittävässä ristiriidassa heikon kävelemisen tai edes seisomisen kanssa. Keikan aikana diivan takana hengaileva bändi kohotteli useampaan otteeseen käsiään toisilleen, kun diiva intoutui laulamaan scat-lurituksiaan, joita Mario joutui duettoon pakottamalla ottamaan haltuunsa, pakottamaan takaisin biisin uomiin.

Elza on pelottava ilmestys monella tapaa. Hän selvästikin nauttii esiintymisestä, ottaa sen yhtä tosissaan kuin nuorempana. Kenties lavaesiintymisessä nykyisin on liikaa yrittämistä, epätoivon hiven, mutta punaisen hörselömekon, hillittömän kiharapilven ja kasvojen kuminaamion takaa sitä on mahdoton enää katsoa puolueettomasti. Häneen haluaa uskoa, koska hän niin kovasti haluaa uskoa itseensä. Lavalle kannettuun selkänojalliseen tuoliin ensimmäiset biisit nojannut laulaja joutuu kuitenkin pian könyämään tuolille ja hoitaa loppukeikan istualtaan.

Miksi näin huonossa kunnossa olevaa ihmistä lennätetään Brasiliasta Suomeen tunnin keikan vuoksi? Biisitulkinnat eivät kaikilta osin aivan vakuuta ja flirttailevan esiintymisen katseleminen vähintäänkin muljauttaa vatsaa, kun miettii, mitä kaikkea tämä nainen on käynyt läpi ollaakseen meidän edessämme tämän näköisenä. Olen useammalta kuin yhdeltä suomalaiselta kuullut, kuinka brasilialainen ulkonäkökeskeisyys on (myös) positiivisuutta ja elämäniloa tuottava piirre. Sen tuotos on vähintäänkin kauhistuttava. Nykyisin Sunset Bulevardin autiot huoneet eivät enää riitä – Norma Desmondit jäävät meidän kaikkien kannateltaviksi.

Mitä tapahtui tälle upealle pikkutytölle, joka YouTuben clipeissä vielä laulaakin hiukan eri intensiteetillä kuin viime viikonloppuna? Kun laulaja köpöttää lavalta – taas talutettuna, ehkä vieläkin hitaammin – tulee lähinnä vain todella surullinen olo.

(Linkit kuviin alkuperäisessä yhteydessä 1 ja 3. Kuvaaja ei tiedossa.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s