Aaa Kiasma!

Aaa Kiasma, tuo nykytaiteen koti! Kun sen kartiomaisia käytäviä ja oudosti yhteen liittyneitä huoneita pitkin vaeltelee, tulee elävästi mieleen Guggenheim-museo New Yorkissa – täydellinen rullaluistelumaratoniin. 
Nykytaiteen kentälle ominaisesti Kiasma on valikoinut juhlavuoden näyttelynsä kokoelman kärjellä ”Kuvan jälkeen”. Ideana on pohtia, mikä vielä on kuvaa nykytaiteen alati hajautuvalla kentällä. Näyttely ei ole vallan vailla mielenkiintoa, vaikka erästäkin työtä koko vierasryhmä yhteistuumin luuli teatterikatsomon penkeiksi. Siinä onkin hauska tosielämän allegoria kuvan rajoista. Jossain ne tosiaan menevät. 
Eniten ihastusta herättivät seuraavanlaiset työt: Caravaggion maalaustyyliä jäljittelevä klubikeikkataltiointi elektronisine musiikkeineen toi hauskasti syvyyttä kuvaamishetkeen ja kepeyden heijastusta Caravaggion töihin. Usvasta he tulevat ja pimeään katoavat – tupakan natsa vain jäljelle jää. 
Jännittävä oli myös Lauri Astalan Pieni spektaakkeli keveydestä. Kyseessä on katsojan oviaukosta tultaessa kohtaava sisätilavideokuva. Kuvassa paljas puulattia ja vaaleat rapatut seinät luovat vaikutelman asuntomyyntimainoksesta. Kahdesta ikkunasta näkyy katu, jolla huristaa tavallinen ruuhkaliikenne. Kun seinän kokoisen videokuvan eteen jää seisomaan, alkaa hetken kuluttua huimata. Huojuvatko nuo seinät? Ovatko ikkunat kauempana toisistaan kuin hetki sitten? Näkyikö tuo puu äsken ikkunasta? 
Pieni spektaakkeli leikittelee näkö- tai huomiokykyyn luottamisen, itsestäänselvyytenä pitämisen ja arjen muuttumattomana pitämisen illuusion kanssa Calvinon hengessä. Videon huonehan hengittää. Se onnistuu vangitsemaan jonkinlaisen tavoittamattomissa olevan (ja nykyrunouden aina esiin nostaman) urbaanin ulkopuolisuuden tunteen, vierauden, joka arjessakin uhkaa meitä. 
Varsinaisia riemun kiljahduksia päästi testiryhmämme kuitenkin vasta, kun päädyimme pimeään huoneeseen, jonka lattia reagoi ylitseen kävelemiseen pyörittämällä kokijan jalkojen ympärillä ukkelien rinkiä. Huoneessa viihtyivät yhtä hyvin lapset ja aikuiset ja kokeilemalla selvisi, että joko suuren käyskentelijämäärän tai tietyn kohdan löytymisen vuoksi ukkelikuviot alkoivat väristä kuin veden pinta. Sen jälkeen emme uskaltaneet enää leikkiä. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s