Persepolis sävähdyttää

Persepolis (2001) on hieno sarjakuva. Sen naivistinen jyrkkärajainen piirrostyyli sopii aiheeseen, jossa Iranin hirmuhallinnot kuvataan pienen tytön ja hänen sukunsa kokemusten kautta. Marji – taiteilija Marjane Satrapin fiktiivinen alter ego – kasvaa vaaran ilmapiirissä ja liittää kenen tahansa lapsen tavoin tapahtumiin monenlaista fantasiaa. Omapäinen Marji on päättänyt ruveta profeetaksi korjatakseen kotimaansa Iranin vääryydet. Marjin kohtaloksi tulee kuitenkin tulla lähetetyksi turvaan Eurooppaan. 

Paras ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Persepolis on myös tehty elokuvaksi (2007) Satrapin ja Vincent Paronnaudin yhteistyönä.  Mielettömäksi, koskettavaksi, jännittäväksi ja hämmentäväksi animaatioelokuvaksi, joka nostaa sarjakuvan kaikki parhaat sävyt esiin ja vielä syventää niitä. Näyttää siltä, että Satrapin omapäisyys kannatti; hän nimittäin kieltäytyi myymästä elokuvaoikeuksia ulkopuolisille tahoille, koska halusi toteuttaa Persepoliksen taiteellisesti korkealaatuisesti ja säilyttää alkuperäisen tarinansa korostukset. Siinä hän ja Paronnaud ovat onnistuneet vivahteikkaasti. 
Kuvapinta muistuttaa koko elokuvan ajan sen painotuotealkuperästä: taustoissa on sudinvetojen rosoisuutta ja tyylitellyt maisemoinnit luovat sävykkäästi kuvan lapsuuden Iranista, joka on tarinan kertomahetkellä jo taakse jätetty paikka – niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tyylittely ulottuu kuvapintaa kolmiulotteiseksi maalaaviin elementteihin – katsojaa kohti lehahteleviin perhosiin tai lumihiutaleisiin – ja niistä vielä tarinan kerrontaan, jossa eri aikatasoilla sekä silkan fantasian ja sitten vain subjektiivisen kokemuksen aiheuttaman outouden tunnun tasoilla leikitellään kuvakielen vihjeiden avulla sävähdyttävästi. 
Iran kuvataan jatkuvan sensuurin, ihmisten rajoittamisen ja koko elämän kirjon hallitsemisen pimeänä nurkkana. Kuvaava on kohta, jossa aikuistunut Marji tulee pysäytetyksi kadulla, koska hänen takamuksensa liikkuu säädyttömästi hänen juostessaan. Absurdista huumorista nousee tragedian säveliä, kun kyseiset pysäytyksen tehneet miehet ovat uuden hallinnon valtuuttamia käsikassaroita, joilla on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta.
Kommunistisesti ajattelevan perheenkään piirissä aidosta uskosta ei silti tehdä pilkkaa – vain sen äärimuotojen järjettömyydestä. Suomalaisella sensuurikeskustelulla olisi Persepoliksesta paljon opittavaa. 

2 responses to “Persepolis sävähdyttää

  1. Kärpästyttö

    Kiitos ihanasta Persepolis-kirjoituksesta, Essikkä.🙂

  2. Ei kiittämistä!🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s