Albumista selliin

Tässä maailmassa ei ehdi sanaa suustansa päästää, kun jo huomaa olleensa turhan optimistinen. Käsittelin aiemmin Sally Mannin upeita mustavalkokuvia, joissa hänen lapsensa paljapyllyisinä uivat, leikkivät ja poseeraavat muun muassa leposohvalla. Naureskelin ajatukselle, että suuressa ja ihmeellisessä jenkkilässä kuvista on noussut kohu niiden ”lapsipornon” vuoksi ja Mann on joutunu taistelemaan kaikenlaisia typeriä uskonnollisia lahkoja ja muita arvokonservatiiveja vastaan argumentoimalla taiteen vapauden puolesta.

Vanhat kirkot ovat täynnä paljaspyllyisiä Jeesus-lapsen ja enkelin kuvatuksia. Taidemuseoiden seinillä pölyttyy lukemattomia alastontutkielmia, joissa kaiken ikäiset taiteilijan sukulaiset tai palkkaamat apulaiset, lapsenlikat, piiat, siivoojat, naapurin lapset ja ties ketkä uittavat alastomina veneitä, uivat, saunovat, syövät, juovat ja poseeraavat.

Kyllä. Haluan kommentoida kuvataiteilija Ulla Karttusen saamaa lapsipornon hallussapito- ja levittämissyytettä, josta Nelosen uutiset uutisoi tänään.

Ollaanko yhteiskunnassa menossa oikeaan suuntaan, kun taidetta ei enää ymmärretä taiteeksi? Jos nimenomaan kuvan käyttötarkoitus määrittää sen laittomuutta, eikö silloin pitäisi huomioida muuttunut diskurssiavaruus, kun kuvat on tuotu taiteen kentälle? HS:n uutisoinnin mukaan Ulla Karttusen teos Neitsythuorakirkko sisälsi netistä kopioitua aitoa lapsipornoksi luokiteltavaa materiaalia, joka siis voi olla mitä tahansa vähäpukeisten tai vain sopimattomasti poseeraavien alle 18-vuotiaiden kuvamateriaalia. Tavalliselle aikuiselle kuvat ovat saman veroisia kuin mitkä tahansa perheen albumikuvat lomareissuilta. Ainoastaan niiden käyttötarkoitus – mahdollisen väärinkäytön lukuun ottaminen – on tehnyt niistä lainsuojattomia kuvia.

Jo teoksen nimi liittää sen – jopa melko osoittelevasti – jonkinlaisen sosiaalismoraalisen yhteiskuntakritiikin diskurssiin. Feministisestä keskustelusta tuttu dikotomia neitsyt-huora liitetään vielä yhteiskunnan moraalista sekärankaa edustavaan instituutioon – kirkkoon. Nimeen sisältyvä paradoksi prostituioidusta, joka olisi neitsyt, viittaa ilmeisestikin näihin kuvien päähenkilöihin – lapsiin – jotka eivät ole omasta vaikutusvallastaan edes tietoisia tai ainakaan kykene sitä hallitsemaan. Erittäin affektiivisen sanan ”huora” käyttäminen nousee nimen rinnastuksessa kohosteiseksi ja herättää heti kielenkäyttäjän huomion. Se ei sovi kahden muun määritteen väliin. Niinpä niin. Samalla tavalla kuin ne kuvatkaan, tai niihin sisältyvä esitys lapsipornosta ylipäänsä, eivät vain sovi.

Mikä tässä siis oli epäselvää?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s