Näkemisestä ja vangitsemisesta II

Leikittelyä muistamisen ja kielen välisen vuoropuhelun teoreettisella viitekehyksellä ja sitaateilla kognitiivisen kielitieteen puolelta

”- – skeemat ohjaavat uusien ärsykkeiden prosessointia: ymmärtäminen on muistamista tai tunnistamista, huomauttaa [Roger C.] Schank, ja muistamisessa taas on kysymys siitä, että ihminen löytää ärsykkeen prosessoimiseen oikean muistirakenteen.”

*

Ajatelkaa Lost in Translationin kahden vieraassa kulttuurissa pykivän henkilön tilannetta ja toisaalta Parfyymin mielisairasta, joka ei pelkän hajuihin uppoutumisen vuoksi koskaan opi käyttämään kieltä niin kuin me sitä käytämme. Kieli ei riitä hänen kokemusmaailmalleen, sillä se ei ole jaettavissa.

”On pelkkää illuusiota kuvitella, että pohjimmiltaan todellisuuteen sopeudutaan käyttämättä kieltä ja että kieli on vain satunnainen keino ratkaista joitakin kommunikaation tai mietiskelyn ongelmia. Asianlaita on niin, että ’reaalimaailma’ rakentuu suurelta osin tiedostamattomasti ryhmän kielellisille tavoille. Kaksi kieltä eivät koskaan ole kyllin samanlaisia, jotta niiden voisi katsoa edustavan samaa sosiaalista todellisuutta. Maailmat, joissa erilaiset yhteisöt elävät, ovat eri maailmoja, eivätkä vain sama maailma, johon on liitetty erilaiset nimilaput.” Edward Sapir

Pilvien syleilyssä -romaanin naiset eivät lennon loputtua saa sanaa suustaan. Heidän käsitemaailmansa on peruuttamattomasti muuttunut siitä, etteivät heidän jalkansa ole koskeneet maata ja etteivät he ole voineet kuulla toisiaan. He ovat langenneet tietynlaiseen hulluuteen, jonka sisälle mahtuu vain heidän oma käsien liikkeelle perustuva käsitejärjestelmänsä viestintätapa.

”Skeema hyväksyy tietoa, kun sitä on saatavissa elimistön aistivien pintojen välityksellä, ja muuttuu tämän tiedon vaikutuksesta; se ohjaa liikkeitä ja tutkivia toimintoja, joiden seurauksena saadaan lisää tietoa, jonka vaikutuksesta se taas muuttuu.” Ulric Neisser

Entäpä muistin rikki repimisen vaikutukset…

”Ihmisen muisti ei ole sama kuin kieli, eikä muistin rakenteista tiedetä niin paljon, että olisi mahdollista rinnastaa ne suoraan kielen rakenteisiin. Merkitys voidaan kuitenkin nähdä kognitiivisena ilmiönä, jota on myös analysoitava sellaisena. – – kieltä voidaan pitää – – ’muistipohjaisena prosessina’. Toisin sanoen se on yksi niistä väylistä, joiden kautta muistiin siirtyy informaatiota.”

Jos jo tietomme maailmasta – ensyklopedinen tieto – skemaattisesti rakentuu rajallisen ruumiimme aistijärjestelmille, voiko esimerkiksi Tahrattoman mielen muistinpyyhkimisen nähdä pelkkänä yksittäisten muistijälkien pyyhkimisenä, joka ei kuitenkaan kykene enää – sen kerran muodostuttua – pyyhkimään pois ”rakkauden skeemaa”? Mitä ruumis itse asiassa muistaa?

Toisaalta Helen Humphreyskin kuvaa identiteetin, ymmärryksen ja havaintokyvyn kauhistuttavan äkillistä murenemista, kun ruumiilliset aistimispinnat suljetaan yksitoikkoisuuteen – ja sanalla sanoen irti toisten ruumiiden kosketuspinnoista. Luin juuri, olisiko ollut Yliopisto-lehdestä, että tutkimukset ovat nyt todentaneet lapsen oppivan paremmin kieltä silkalla syliin ottamisella.

Mitä ihmettä se iho meille kertookaan?

– –

Kaikki lainaukset ja niiden muotoilut ovat Pentti Leinon kirjasta Polysemia – kielen moniselitteisyys. Kieli 7 (1999, toinen painos).

One response to “Näkemisestä ja vangitsemisesta II

  1. Korjaus kahden tietolähteen sekamelskaan: Yliopisto-lehdessä (10/07) olleessa Mikko Puttosen artikkelissa Kasvot on paras lelu kerrottiin Andrew Meltzoffin tutkimuksesta alle kolmivuotiaiden lasten oppimisprosessista ja todettiin, että vanhempansa katseen suuntaamista tarkkaava lapsi oppii kielen nopeammin. ”Katse osoittaa, mikä ympäristössä on merkityksellistä.” Psykologi ja filosofi Jean Piaget (joka oli vielä koulutukseltaan biologi!) taas puhuu sensomotorisista skeemoista, jotka ”koostuvat elimistön spontaaneista ja kokonaisvaltaisista liikkeistä, rytmirakenteista.” (Muotoilu Tiina Onikin, Näkökulmia polysemiaan, Kieli 8) Piaget’n oletus on, että pelkillä toisteisilla toiminnan aistiliikeyhteyksillä – vaikkapa toistuvalla syliin ottamisella – rakentuu lopulta myös ajattelun ja symbolijärjestelmän kattava tai ainakin niihin ulottuva skeemajärjestelmä. Meltzoffin tutkimus kirkastaa mielestäni vain sen, että ruumiillinen ei ole irrotettavissa sosiaalis-kulttuurisesta (katse ja katseen luoma yhteys – kohde t. vastaaja) ja skemaattisuuskin laajenee merkitsemään monisyisempää kokonaisuutta kuin vain toimintojen sarjaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s