Cabaret Pariisissa


Cabaret. Liza Minellin surulliset silmät ja rempseä ääni… Kit Kat Klubin dekadenssi, huumeet, viina, likaisiin alusvaatteisiin pukeutuneet ylimeikatut tanssijat, kielten sekamelska, hävytön kaupallisuus ja taustalla marssiva, pelottava sotajoukko, joka koko ajan kasvaa.

Cabaret! Mikä voisi olla parempi paikka käydä katsomassa dekadenssin ja unohdetun ajan riemulaulu kuin Moulin Rougen kotipaikka, Pariisi, ja sen Folies Bergère keskellä likaista ja vanhakantaisiin asuihin pukeutuneiden juutalaisten korttelia.

Cabaret’n esityspaikka on yhtä ylväästi vanhentunut kabaret-baari kuin mielikuvituksen luoma sodanaikaisen Berliinin Kit Kat Klubikin. Katsojat istuvat punaisen sametin ympäröimissä pöydissä ja juovat, jos hintoihin on vielä lippujen maksun jälkeen varaa, kun tanssijat hikoavat lavalla saadakseen edes hymähtelyä aikaiseksi.

Ranskaa taitamattomallekaan ei Cabaret jää etäiseksi kokemukseksi: tanssijatytöt ovat voimallisia, rivoja, rentoja ja sopivan persoonallisia – jopa niin, että itse pikkuruinen Sally Bowles jää heidän varjoonsa lapsellisilla pikkudiivan elkeillään, jotka hän onnistuu tosin loisteliaasti karistamaan päänumerossaan Life is a Cabaret. Ranskaksi laulut osin kompastelevat, mutta saavat myös uutta, kiehtovaa sävyä tulkinnasta.

Cabaret on naisten ja sukupuoleltaan tai sukupuoliselta suuntaukseltaan epäselvien tapausten juhlaa. Sallyyn ihastuva kirjailija Brian Roberts on yhtä yhdentekevä kuin muissakin versioissa, samoin vain juonen tummien sävyjen esiin tuomisen kannalta olennainen natsismin käsikassara. Jutun juju onkin sen kertojassa, Cabaret’n juontajassa, joka voimakkaasti meikattuna, hikisenä, itseään tykö tekevänä, suorapuheisena, rivona ja yleisöön kontaktia ottavana hahmona pitää tanssi- ja laulukeskeisen esityksen kasassa. Host pitää esitystä otteessaan jopa siinä määrin, että juuri hänen kohtalonsa ainoana järkyttää ja koskettaa katsojaa – kukapa näistä kieroutunutta seksuaalisuutta tunnustaneista ei leirille joutuisi.

Mitä uudempi versio, sitä enemmän suoraa seksiä ja väkivaltaa. Täytyy sanoa, että Pariisin Cabaret’n jälkeen YouTubesta löytyvät Liza Minellin ja Joel Greyn esitykset vaikuttavat jotenkin hieman tunkkaisilta, vaikka upeita ovatkin. Nykyaika vaatii enemmän paljasta pintaa, suoraa toimintaa, rivompaa ja rumempaa Cabaret’a. Kun Euroviisuissakin esiintyjä voi pukeutua folioon, täytyy kai kabareiden kentällä puhjeta sitäkin rohkeampiin tekoihin.

Jos haluat vilkaista, miltä se suunnilleen näytti, (vaikka oikeaa elämystä krapulaisena, väsyneenä, hikisenä ja viheltelevien ranskalaismiesten ympäröimänä ei voikaan sähköinen ja sisäsiisti muoto jäljitellä) vieraile täällä.

5 responses to “Cabaret Pariisissa

  1. Haastoin sinut blogipeliin. Ohjeet löytyvät blogistani. http://blackdeath.vuodatus.net/blog/663751

  2. Kirjan kansi näyttää super-hienolta🙂 Hannu muuten tilas itselleen oman version Ilmestyksestä…Ps. Ei, en vieläkään päivitä sivujani. Ei vaan jaksa.

  3. Kiitos, oi kiitos! Olen itsekin todella tyytyväinen Jennin kädenjälkeen. Pitänee keksiä joku tapa postittaa aina kauas saarivaltioon asti kirja, kunhan se ilmestyy.

  4. Beautiful. waiting for my little puppy. congratulations. good girl.

  5. Kiitos Tuuli. Etköhän sinäkin pääse sen lukemaan… Piakkoin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s