Tähdet, tähdet

Madame, Teatteri Avoimet ovet

Entinen näyttämöjen tähti nousee kellastuvien pitsien peittämästä vuoteesta tukka likaisena ja koiden syömässä pyjamassa. Nuoret herrat odottavat, herra ohjaaja ihailee hänen niskansa kaarta, aamupalaksi pitäisi saada kanaa ja shampanjaa… Hän yrittää jalkeille ja lankeaa.

Walentin Chorellin näytelmän Madame koko hienojakoisuus tulee esiin, kun Eeva Litmanen nousee lavalle. Teatteri Avoimissa ovissa lava on keskellä katsojia ja luo siten lisää intimiteettiä; tämä kokemus jaetaan katsojien kanssa joka ihohuokosta myöten.

Madame on vain hetki entisen tähden henkistä ja fyysistä rappiota, johon vuodet lavoilla ja lavojen takana ovat johtaneet. Samaa tarinaa kertoo Billy Wilderin film noir – klassikko Sunset Boulevard. Madamella ei kuitenkaan ole enää rakastajaa – hänellä on vikisevä hoitaja (Markku Nenonen), entinen rakastettu kenties, joka nykyisin hiljentyy raamatun äärellä Madamen nukkuessa viinahuurujaan pois.

Eeva Litmanen häkellyttää Madamena putoamalla todellisuuteen ja siitä vanhoihin rooleihin kuin kohtauksiin. Vain rooleissaan Madame vielä osaa hengittää ja ajatella; sairaus ravistaa kulunutta ihmistä heti, kun olisi tehtävä jotain todellista. Markku Nenosen varovainen hoitaja-hahmo jää täysin Madamen hyvästien jättämisen tuskan jalkoihin.

Madame on kiertänyt kiitosta niittäen eri teattereissa. Tämän version on ohjannut iholle hiipivää hikeä säästelemättä Eija-Elina Bergholm, jota Eeva Litmanen näytelmään viitaten kutsuu ”herra ohjaajaksi”, kun kiitoskumarrusten aika tulee.

Näytelmä on vain tunnin mittainen makupala, mutta ei silti tai juuri siksi voi jättää koskettamatta. Lämpimästi näytelmä näyttää, kuinka vanha ja hupsukin haluaa olla vielä nainen, haluaa koreilla mekoissa ja toivoo vielä hiukan miehen lämpöä lakanoidensa väliin. Nuoruuden ihannointi, piiloteltu vanhuus, oman elämän ja kehon hallinnan menettäminen, muistoissa elämisen lohdullisuus ja kertakaikkinen rakkaus elämään oli se millaista vain saavat ajatuksina tilaa, kun näytelmä ei tuputa niitä juonenkäänteiden äkillisissä mutkissa.

Madame on kertakaikkisen hieno tunnelmapala. Ja hiukan surumielinen.

4 responses to “Tähdet, tähdet

  1. Kiitos vielä sulle, että pääsin mukaan katsomaan Madamen! Se oli tosiaan antoisa pieni teatterikokemus. Madamen hahmo oli yhtä aikaa liikuttava, koominen, hellyyttävä ja surullinen. Pidän myös paljon Avoimien ovien intiimistä ja elegantista katsomosta.

  2. Hieno tuo uusi kuva, Essi! Ilmeesi vain on niin tiukka, että tunsin oloni epämääräisen syylliseksi katsottuani hetken (noin 2 tuntia) silmiisi.

  3. Ooo. Kiitos Pasi! (Jään miettimään, oliko tuo nyt kohteliaisuus vai ei… En osaa päätyä vastaukseen…) Ajattelin itse, että ilmeeni on, öh, runollisen mietiskelevä tai jotain muuta metafyysistä.😉

  4. Kiitos itsellesi elegantista seurasta, Elisa. Avoimissa ovissa positiivista tavalliselle tallaajalle on se, että katsomossa on siroteltuna muutama pöytäkin, joille voi esityksen ajaksi laskea viinilasinsa. Tämä kaikille mainospuheena tiedoksi, jos teatterissa yleensä kurkkua kuivaa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s