Kolme näyttelyä illassa – exkursio kuvataiteisiin

Kulttuuririntamalla on pitänyt kiirettä. Perjantaisen Helsinki Biennalen tupaten täyden ja riehakkaan avajaisjuhlan jälkeen oli tiistaina 14.11. vuorossa peräti kolmet eri näyttelynavajaiset samana iltana.

Kuvassa Pauli Tornbergin Talvimaisema 2006.

Ensimmäisenä vuorossa oli Pauli Tornbergin näyttely Muuttuva maisema – maalauksia ja maalausinstallaatio tm-galleriassa (taidemaalariliiton galleriassa Erottajankatu 9 B). Pieteetillä työstetty pinta ja silti rennon näköinen jälki saivat maanläheisten aiheiden – metsän eläimien ja eri vuodenaikojen maisemien – syvyyden tuotua hienosti esiin.

Pimeästä pilkahtava pöllön silmä ja selkähaiven, tai vastaavasti sammaliin painautunut ja osin verhoutunutkin hirvi, nousivat maisemataustoistaan kuin unet. Aina pinta ja unen vaikutelma oli kuitenkin rikottu valon pilkahduksella, uskaliaankin värikkäällä siveltimenvedolla. Maalaukset tuntuivat välittävän pohdiskelevaa ja osin nostalgista tunnelmaa.

Viereisessä Galleria G:ssä oli esillä kattava kokoelma Maija Albrechtin suunnattoman yksityiskohtaista, pikkutarkan realistista ja silti utopistista grafiikkaa. Albrechtin grafiikassa esiintyvät suuressa roolissa silmät, – ruumiista paperille yksinään erotetut – jotka totutusta poiketen eivät ainoastaan passiivisesti heijasta tai ota vastaan, vaan kurkottavat katsojan puoleen, kasvavat elämää. Silmistä pingottuu erilaisia kukkia, jotka vääntyvät eri suuntiin. Suurimmaksi osaksi kukat ovat kuivaneulan ansiota, mutta osin ovat käytössä myös todelliset kuivatut kasvit, jotka tuovat teoksiin todellakin sitä empiirisen luonnontutkimisen maailmaa, johon taiteilija tiedotteessaan viittaa. Joiltain luurangon päätä esittäviltä grafiikoilta on vastaavasti jätetty silmät pois. Kasvit tuntuvatkin esiintyvän töissä syvästi metaforisessa mielessä, ja kuollut ruumishan todella puskee kukkaa – eivät sen silmät enää kasva havaintojen elinvoimaista verkkoa.

Viimeisenä vierailimme Galleria Forsblomin sisargalleriassa (näin ymmärsin) Kämp Galleriassa. Näyttelystä on jostain syystä täysin mahdoton löytää aukotonta tietoa netistä, joten muistini varassa voin kertoa vain toisesta taiteilijasta. Pahoittelen syvästi.

Kämp Galleriassa esillä oli mm. Tommi Toijan
keraamisia poikaveistoksia, jotka ovat jotenkin sydämeenkäypiä kiertelemättömässä naiiviudessaan ja lapsuuden – miksei aikuisuudenkin – pelkojen, epäilysten, toiveiden ja niiden aiheuttamien tekojen kuvaamisessa. Kaikkea tätä kuvaavat kuin varkain näyttelytilaan sijoitetut pienet keraamiset patsaat, joiden pinta on usein korostetun rosoinen ja ilmeet varioivat kauhistuneesta mietiskelevään. Töiden toteutukseen on käytetty osin myös lasia, lasikuitua ja muita materiaaleja, joilla on mahdollistettu erilaiset pintarakenteet. Vaikka materiaali onkin täysin erilainen, tulevat Toijan töistä mieleen Tapani Kokon eläväpintaiset puuveistokset, joiden hahmot kieltäytyvät osallistumasta aikuisuuden maailmaan, olemasta valmiita.

Kuvassa Tommi Toija: Big Dream 2006.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s