Pahan tuulen paluu

Ensimmäisen Pedro Almodóvarin elokuvan taisin nähdä joskus 90-luvulla television myöhäisillassa. Kyseessä oli elokuva nimeltä Kika. Komedisen raiskauskohtauksen, hullun ja häpeämättömän naistoimittajan metsästysmatka kaivosmiehen valo otsallaan ja muutenkin hulluuden rajalla keikkuvat hahmot saivat minut ihmettelemään, minkälaisesta elokuvasta oikein oli kysymys. Mihinkään päätökseen en osannut tuolloin päätyä.

Almodóvarilla on tapana käsitellä aiheita, jotka muiden elokuvantekijöiden kertomina rakentaisivat todennäköisesti synkän ja toivottoman tarinan. Almodóvarin lahja on värittää kaikki uudella tavalla. Henkilöihin – joiden toimet usein ovat moraalisesti kyseenalaisia – ei koskaan suhtauduta elokuvan kerronnassa moralistisesti. Yhteiskunnan yksiselitteisesti tuomitsemia toimintatapoja ja tekoja ei aina tuomita, vaan usein jopa pyritään ymmärtämään. Tuo ymmärrys syntyy usein komediallisen ja särmikkään lähestymisen kautta.

Kikassa entinen pornonäyttelijä raiskaa naisen, eikä suostu lopettamaan edes poliisin saapuessa, koska haluaa lyödä ennätyksensä ja saada (muistaakseni) vielä neljännen orgasmin. Volverissa haudasta palannut äiti matkaa kaupunkiin tyttärensä takakontissa yllättääkseen tämän ja ruvetakseen auttamaan tyttären pimeässä kampaamobisneksessä. Kuten sanottua Almodóvarin elokuvissa ei ruokita itsestäänselvyyksiä.

Volver on paluu Almodóvarin kultakauden tyyliin. Jo alku lupaa sitä arjen ja yliaistillisen luonnollista yhdistymistä espanjalaisten naisten elämässä, jonka kuvaamisessa Almodóvar on vailla vertaa. Alkukuvassa kova ja vaarallinen tuuli, se joka levittää kuivan kauden paloja ympäri Espanjaa tuhoten ja raiskaten, pyyhkii kultakirjaimin koristettuja hautoja, joita naiset ovat puhdistamassa patongein ja tuolein varustautuneina. Jo alkukuva kertoo olennaiset teemat – tulen ja tuulen vaarallisen liiton, pyhistetyn kuoleman ja tomuisen arjen sekaantumisen ja etenkin naisten välisen yhteyden. Volver on kertomus naisista, tragedioista, joita naiset kestävät ja joista he jäävät velkaa vain toisilleen.

Almodóvar on vahvimmillaan kuvatessaan espanjalaista naiskulttuuria, jonka välittömyys, tempperamenttisuus, taikauskoisuus, voimakas yhteenkuuluvuus ja toisista huolehtiminen sekä tietty vanhanaikainen hierarkisuus piirtyvät kaikki särmikkäästä kerronnasta.

Edes Hollywood-tähti Penélope Cruz ei rikkeettömästä kauneudestaan huolimatta ole Almodóvarin elokuvassa sen enempää tai vähempää kuin voimakastahtoinen espanjalainen matroona. Uljaasti vanhennut Carmen Maura tekee taas komediallisen mutta yllättävän voimakkaan roolin haudasta palanneena äitinä, joka tulee sovittamaan elämänsä erheitä. Myös aina yhtä upea Chus Lampreave pääsee näyttämään kyntensä vanhuudenhöperönä tätinä, joka ei halua huolenpitoa. Sisarukset Lola Dueñas ja Penélope Cruz saavat kokea, että el malo viento (no se paha tuuli) voi tuoda tullessaan jotain hyvääkin. Kovia kokemaan joutuvan Penélopen tyttären Yohana Cobon ja syöpään sairastuvan kotikylän naapurin Blanca Portillon kohtalot kietoutuvat yhteen muiden naisten kohtaloiden kanssa ja lopussa selviää, – miltei saippuaoopperamaisin korostuksin – kuinka kaikki kävi ja miksi.

Oikein onkin, että Cannesin elokuvajuhlilla parhaan naisnäyttelijän palkinnon sai Volverin koko naisnäyttelijäkaarti.

Volverista puuttuu kokonaan se marginaalikansan hävetyin ja peitellyin salaisuuksin kikkailu, joita muun muassa La mala educación ~ Huono kasvatus ja kovin ylistetty (ja mielestäni kliiniseen näyttelemiseen ja marginaalileikittelyynsä kompastunut) Hable con ella ~ Puhu hänelle esittelivät. Etenkin Volverissa ihastuttaa se luonnollisuus, jolla yliaistilliset tai muuten vain useimpien arkipäivään kuulumattomat tapahtumat otetaan vastaan.

Elokuva on mehukas, värikäs ja kertakaikkisen uskottava. Senkin voi jopa antaa anteeksi, että Penélope Cruz vain esittää laulavansa flamencolaulun (huulisynkalla siis), koska hän esittää sen tarpeeksi eläytyvästi – ja varsinainen laulaja Estrella Morente on niin loistava, että nostaa kohtauksen uudelle tasolle murheellaan. Biisistä koko elokuva saa myös nimensä. Vaikka uskottavuuden kynnyksiä hipovat juonenkäänteet käyvätkin läpi koko Kauniiden ja rohkeiden kaikkien tuotantokausien temput, ankkuroi näyttelijöiden maanläheisyys jokikisen käänteen todellisuuteen – fiktion todellisuuteen nimittäin.

4 responses to “Pahan tuulen paluu

  1. Tuli mieleen, että laulaja on kuulemma sellainen nainen kuin Estrella Morente.

  2. Noted. Kiitois.

  3. Hienoa analyysia! Muhunkin Volver puri. Kikaa en ole nähnyt koskaan (!), joten se on ehkä pakko piakkoin ostaa tai vuokrata.

  4. Anttilassa on tällä hetkellä tarjouksessa Almodóvarin elokuvien dvd:t. Kannattaa käydä katsomassa, mitä on jäljellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s